Tänään oli minulla itselläni hieman huonohko päivä kunnes menin agilitytreeneihin. Tällaisina päivinä ei jaksaisi lähteä mihinkään treeniehin, varsinkin jos on ollut lääkelaskentaa viimeisillä tunneilla, kotiin tullessa on nälkä, kaapissa ei mitään syötävää ja kotona oven takana odottaa päivän makaamisesta tylsistynyt koira. Silti joka kerta vastoinkäymisistä huolimatta olemme menneet treeneihin, koska muistikuva SIITÄ tunteesta laittaa aina lähtemään :) ja viimeisimpinä kertoina olen aina 100 % iloinen ja onnellinen, että jaksoin mennä. Ja vielä onnellisempi olen, koska näen koiran olevan väsynyt oikeasti! :D

Minä siis mittaan onnistumistani koiran radalla pysyvyys prosentilla, en sillä montako kertaa jouduimme jotain kuviota jauhamaan. Tänään oli juurikin tällainen, erinomainen kerta. Ennen radalle menoa otimme tuttuun tapaan tokoa ja kontaktia. Radalla (eka kerta) Aida ei saanut hepulia KERTAAKAAN! :) kyllähän Aida meni kerran jonkun hajun perään, mutta tuli takaisin heti. Aida on hyvä koira, sillä loppujen lopuksi sehän tekee juuri niin kuin ohjaan tai sanon, mutta minulla ei ole minkäänlaista lahjakkuutta tähän lajiin. Yksi riman pudotus ei ollut edes koiran vaan minun vikani. Sanoin "täällä, täällä" liian aikaisin, jolloin koira ei laskeutunut kunnolla. Se esimerkkinä siitä, kuinka Aidalla on kuitenkin herkkyyttä käskyilleni. Takaisin asiaan. :D Siis, minulle eivät vielä kaikki kuviot ole ihan selviä, esimerkiksi jaakotusta sai taas harjoitella paljon. :) Mutta se kun saan koiran pysymään hanskassa, onnistumme ja (minä onnistun) tarkoittaa aina sitä, että tulevaisuudessa meillä on toivottavasti mahdollisuus onnistua myös kisoissa!? Ja en tiedä, mikä siinä agilityssä oikein on, mutta siinä on jotain erityistä, joka tekee ruumiin lisäksi myös mielelle hyvää :)

Joten hetki sitten kun kävelimme treeneistä kotiin, olin todella tyytyväinen ja iloinen. Päivän aiemmat jutut eivät enää jaksa harmittaa, koska treenit sujuivat niin hyvin. Joten seuraavalla kerralla kun on taas laiskottelufiilis, teen kuten tähänkin asti ja lähden treeneihin :) Vaarana tietenkin on, että treenitkin menevät pilalle ja koko päivä on huono, mutta voi myös käydä niin, että se kääntää päivän plussan puolelle :)

*huokaus* halu kehittyä tässä lajissa on kyllä kova :)