Tänään oli taipparikerta numero viisi. (Meillä tosin neljäs..) Olimme Haminassa saakka, Reitkallin maastoissa. Aiheena oli kanijälki. Tällä kertaa olinkin lenkittänyt Aidaa ennen koulutusta. Kouluttajat vetivät kanilla siis normaalipituisen hevosenkengän muotoisen jäljen. Lopussa oli kani, tosin eri kani (siis ei vetokani). Aida lähti seuraamaan hajua tosi hyvin, ja se työskentelikin hyvin, vaikka joutui olemaan aika kaukana minusta (nojoo, olen itse joutunut menemään lenkeillä välillä piiloon Aidalta, kun se huitelee liian kaukana). Se poikkesi pari kertaa jäljeltä, mutta taippareissa sillä ei ole väliä. Aida luonnollisesti löysi kanin, mutta ei ottanut sitä (kouluttaja sanoi, ettei se varmaan ymmärtänyt, että kani pitää ottaa). Se alkoi haahuilla, muun muassa kieriskellä ja rypeä ojassa, joten kutsuin sen luokseni. Lähetin Aidan uudelleen, ja itse saatoinkin sitä parilla metrillä. Kouluttaja meni metsään pupun luokse, ja vähän vihelteli Aidalle ja potki pupua. JA Aida otti sen, ja toi sen ehkä vähän hämmentyneenä luokseni. Kehuin toki tosi paljon, ja annoin aidan kanniskella kania ympäriinsä ja kehuin. Se näytti tosi onnelliselta  ja olisi halunnut vielä ottaa pupun uudestaan. Aida on kyllä aina tykännyt kanista, Vehmaan kesäleirillä -07 se otti kanin ekasta kerrasta, ja myöhemmin kun treenattiin kotona Hennin kanssa. Tämä kani oli kuitenkin aikas iso. Onhan se hyvä, että Aida edes jotain riistaa ottaa.  saatiinkin toi pupujussi pakkaseen, joten nyt voidaan treenailla rauhassa. Nyt meillä on kokonainen miehitys pakkasessa, joka lajia löytyy

Kotona huomasinkin Aidassa jälleen yhden kiinnittymättömän punkin, mutta se pääsi karkuun, enkä enää löytänyt sitä! Voi ei... se varmasti löytyy vielä joku päivä Aidan turkista. Nyt ei muuta kuin huomenissa apteekkiin se panta hakemaan!