Keskiviikkona siis läksimme Aidan kanssa junailemaan kohti pohjoista. Oikein kivasti sujui junassa jälleen,  mutta menomatkalla ärsytti vaan, kun vaihtojuna oli 20 min myöhässä ja Aida ei viihtynyt asemalla yhtään seisoskelemassa. Tänään sunnuntaina tulimme päivällä takaisin kotiin (junalla myös). Minusta tuntuu, että junasta alkaa jopa muodostua vähitellen Aidalle turvapaikka!  Sehän on tietysti hyvä juttu. Junassa kun on rauhallista, asemalla kuulee inhottavia kovia ja pelottaviakin ääniä.. Aida nimittäin oli menossa ihan innoissaan junaan sisälle, ja vieläpä jokaisesta junan ovesta, jonka ohi käveltiin.

Olin kyllä suunnitellut kovasti treenejä vappulomalle, mutta jotenkin taas muutamat päivät hupenivat johonkin, eikä me tehtykään mitään lukuunottamatta yksiä tokotreenejä. Kävimme nimittäin raviradalla Lakarissa lenkillä, jossa Aida saa juosta vapaana niin paljon kuin tahtoo ja päätimme tehdä kunnolliset tokotreenit. Täytyy vielä tässä oikein mainita, että minäkin (joka inhoan hölkkäämistä) hölkkäsin vapaaehtoisesti sitten viime kevään! Nyt oli toki helppo hökätä, kun Aida sai kulkea vapaana.

Teimme paikallaolon, lyhyehkön version. Laskin mielessäni muistaakseni n 30 sek. Liike sujui hyvin, ja vältin tuijottamasta Aidaa. Seuraaminen vapaana meni kanssa oikein hyvin, enkä edes pitänyt makupalaa kuonon edessä aina. Teimme pidempääkin sarjaa, mutta lopussa A alkoikin kesken kaiken jättäytyä ja hidastella, jolloin yritin vaan houkutella mukaani. Liikkeestä maahanmeno meni nappiin, samoin luoksetulo. Koko ajan käytettiin naksutinta.

Semmoinen vappu, nyt ollaan Kotkassa ja yritetään ihan oikeesti saada viikolla jotain aikaiseksikin.