Tää on vasta totuttelua elämään 2 koiran kanssa, mutta aika hyvin on menny. Välillä (ulkona) oli pientä säätämistä, hehe. Iisa siis nukkuu häkissä, yöllä on ovi kiinni (vaikka viime yönä silittelin sitä aluks). Muutaman kerran oli levottomuutta, jolloin käytiin ulkona tarpeilla, mutta siis muuten nukuttiin eikä turhia vikisty. Näin siis Iisa ei pissaile sisällä yöllä, kunhan nyt vaan ei häkkiinsä pissaisi.  Aamulla tuli havaittua, että Iisa on Syöppö Ahmatti. Se söi oman ruokansa nopeampaa jopa kuin Aida ja tämän jälkeen yritti aktiivisesti tunkeutua Aidan ruokakupille. Täytyi käydä kiskomassa se irti ja pidellä siitä kiinni. Eikä Aida edes murissut tai sanonut mitään, ihme. Se vaan olisi väistynyt pois Iisan tieltä. Sama on juomakupilla (Iisa juo kyl kahdesta kupista) ja Aidan pedillä. Se menee aina sinne missä Aida on, ja Aida väistää. Olen nyt ohjannut sitä häkkiinsä, ja kyllä se siellä tykkää nukkuakin. Ollaan siis vaan touhuiltu koirien kans, oon pitkästä aikaa kattellu telkkaa, ja samalla leikkiny ja silitelly koiria yms. Iisaa oon totuttanut olemaan myös pentuaitauksessa, jossa se on ottanut päiväunia. Olen myös siellä istunut ja leikkinyt sen kanssa, että se pitäisi sitä positiivisena paikkana. Joskus Iisalla alkaa huuto, jos sinne joutuu (näköjään virkeimmillään), mutta sitä en mitenkään huomaa. Kyllä se siitä sitten aina rauhoittuukin leikkimään tai nukkumaan tai sotkemaan vedellä. Nyt se jo kyllä on mielestäni vähän "hyväksynyt" kohtaloaan, esim. jos teen jotain ja kävelen eri huoneissa se on myös rauhassa. (ei voi koputtaa puuta, sillä kun kävin suihkussa se vikui koko ajan). Silloin kun Iisa oli ihan unessa, kävin myös ulko-oven takana. Ei vinkunut. Huomenna jatketaan näitä samoja juttuja.

Ulkona ollaan tietysti käyty sekä Iisan että molempien koirien kanssa yhtäaikaa paljon. On Iisa muutamat pissat ennättänyt sisällekin tehdä, kerrostalo kun tuo oman haasteensa tähän. Mutta todella hyvin on mennyt sisäsiisteysopit, paremmin kuin Aidalla aikoinaan. Selvästi Iisa ymmärtää, miksi ulos mennään, ja ihan kuin se kerran olisi jopa pyörinytkin oven edessä hiukan ennen ulos menoa...?  Ne vahingot, mitä sisälle on tehty, on välillä käyneet pentuaitauksessa. Vaikka koirathan ei kuulemma pissaa makuupaikkaansa, niin Iisa pissasi suoraan peitolle, vaikka sanomalehtiäkin oli tarjolla aitauksessa. Ja samassa paikkaa on Iisa ottanut päiväuniaankin. No, toivotaan, ettei häkkiin halua/keksi pissata. Käytiin aamu- ja iltapivällä metsässä oikein molempien koirien kanssa. Molemmat olivat irti, Aida tohotti omia touhujaan ja Iisa tutkiskeli, lepäili ja välillä yritti mennä Aidan perässä. Tuli nähtyä jo koiria vähän matkan päästökin, hyvinhän nuo käyttäytyivät, istuivat ja katselivat. Ja myös ihmisiä tuli tavattua tänään ulkona. Yksi pyörätuolissa oleva mummo piti Iisaa sylissä ja silitti myös Aidaa. Aamulla pissalla (Iisan ollessa vapaana) Iisa meinasi lähteä seuraamaan ohi kävellyttä miestä.

Hihnaa Iisa kokeili tosiaan jo eilen huoltoaseman pihassa, eikä se silloin mitään temponut. Tänään ollaan tehty jotain pikkuharjoituksia pitkin päivää (esim. noita huoneesta toiseen menemisiä). Olen myös pillittänyt Iisaa ahkerasti. Kun Aidalla ei olla käytetty pilliä, niin ei ollutkaan niin yksinkertaista siihen puhaltaminen. Onneksi olin jo pari päivää aikaisemmin harjoitellut, mutta välillä kuuluu jotain vingahduksia lisänä.  Pääsääntöisesti Iisa tulee vauhdilla pillistä ja kehun ja silittelen ja annan makupalan/ruokakipon palkinnoksi. Olen havainnut, että Iisa vaikuttaa sitkeältä koiralta. Olen pitänyt yhtä kuivanappulaa kädessä, ja se jaksoi vaikka kuinka kauan nuolla, purra ja raapia, että olisi saanut namin (annoin tosin vasta kun se luovutti). Sitkeyttä tuli havaittua myös silloin kun Iisa yritti päästä tyhjentämään vielä Aidankin kupin. Sain myös illalla ekat kunnon katsekontaktit Iisalta, jeeee!!  se jopa malttoi istua ja katsoa muhun ennen kuin sai namin. Iisa on ihan erilainen kuin Aida tässä mielessä vielä. Iisa kyllä heiluttaa mulle häntää ja seuraa mua (ja vikuu siis peräänkin joskus), mutta se ei tule naamalle niin kuin Aida ja kuin se yksi oranssipantainen pentu. Iisa ei ole edes antanut mulle pusua naamaan, vaikka kuinka laskeutuisin sen tasolle. Seuraavaks tää sivelee voita kasvoihin...  Joten tuntu, että Iisa on "oppinut" jotain.

Pitkä päivä kun oli, niin kokeilin seisottamistakin kerran. Ensin keittiön pöydällä, mutta se vaan lysähti istumaan koko ajan ja sitten lattialla, jossa seisoi kun oikea näyttelykoira.  vielä kun sais otettua jotenkin seisotuskuvan...

Iisa on kyllä kova räksyttäjä. Aidalle se ei ole vielä sanonut mitään, mutta mulle se haukkuu joko leikillään tai oikeasti yrittää kerjätä huomiota. Yleensä jätetään kaikki äänenkäyttö huomiotta, mutta esim. pyyhkiessäni lattiaa, se räksytti rätille, jolloin ihan toruin (tepsipä ainakin).

Ulkona ja rappukäytävässä olen aina yrittänyt nostaa Iisaa seisomaan erilaisille alustoille ja pinnoille. Esim. ruohomattoa ja metalliritilää on jo useempaan kertaan ulkoillessa kokeiltu. Iisa vaan hetken aikaa on paikoillaan ja sitten kävelee rauhallisesti pois.

Aida ei ole tähän asti vielä osoittanut pienintäkään kiinnostuksen merkkiä "pikkusiskoaan" kohtaan, mutta tänä iltana se ihan kuin vasta olisi tajunnut, että tommoinenkin on olemassa. Aida oli ekaa kertaa kiinnostunut Iisasta, vähän kuin yritti haastaa leikkiin ja kävi useasti tökkäsemässä sitä kuonollaan. Semmoisia pikkujuttuja ollaan tehty pitkin päivää ja näitä tässä nyt olisi tarkoitus jatkaakin (sekä hihnan käyttöä, plus uusia tilanteita/juttuja ja käsittelyä). Tässä on nyt pari kuvaa Iisasta.

 

Korva vesikupissa ei nukkumista haittaa... ;D