Kun siis Marian kanssa ratkaisuja mietimme, niin sovimme, että (kun pennun olin jo maksanut) valitsen kolmesta nartusta yhden. Narttu on kokonaan minun omistuksessani, mutta Marialle jäi jalostusoikeus, mistä tehtiin erilliset sopimukset. Tämä tarkoittaa, että minun Iisani on tulevaisuuden potentiaalinen mammaehdokas.  No, mutta jos selittäisin päivän alusta.

Lähdimme siis Aidan kanssa junalla Seinäjoelle. Vaihdoimme 2 kertaa junaa, junailut sujui hyvin. Äiti ja iskä olivat vastassa ja ajoimme Ilmajoelle. Perillä ihastelimme pentuja ja aikuisia koiria. Muitakin ostajia oli paikanpäällä ja tuli jutusteltua. Paikalla oli kymmenestä pennusta enää 3 narttua ja yksi uros, muut oli jo haettu (plus "liila" oma pentuni, joka menehtyi). Aidakin pääsi autosta koiriin tutustumaan ja kököttikin sitten auton vetokoukussa. Yksi narttupentu oli siis jo haettu aikaisemmin, mutta jäljellä olevasta kolmesta sain (tai jouduin, en tiedä, kummin sanoa ) valita. Pennut olivat nukkumassa ja uneliaita, mutta veimme ne yksitellen sisälle. Vaalenapunainen yksilö oli tosi rauhallinen, mutta kuulemma se on erittäin varma pennuksi. Tosin, se oli kuulemma nukkunut variksen vierellä.  Oranssi pentu muistutti todella paljon Aidaa sen ekoina päivinä, se siis tunki heti syliin ja juoksi paikasta toiseen! Kuulemma tätä on kutsuttu "oravaksi", sillä se temppuilee kaikenlaista. Suuri Persoona tulevaisuudessa varmasti, kuten Aidakin. Mutta ehkä ei ole paras mahdollinen yhdistelmä kaksi Aidaa.  Aidaa kun neljävuotiaana luultiin vielä neljäkuiseksi. Punainen pentu oli sitten näiden välistä. Se on kuulemma vilkas, mutta sillä on tasaisempi luonne kuin oranssilla. Se käsittelee riistaa ja kantaa hyvin. Ja se on tässä vaiheessa kuulemma niin kaunis ja lupaava rakenteeltaan, että joku toinen kasvattaja kehotti olemaan myymättä sitä. Oranssi kuulemma on tosi paljon ihmiskontakteja ottava, punainen on pidättyväisempi ja paljon itsenäisempi. No, punaiseen sitten lopulta päädyinkin. Sille on siis paljon kontaktiharjoittelua tiedossa.  Pentu siis alkaa totella nimeä Iisa. Ja tosiaan teimme sopimuksen, että jalostusoikeus tähän koiraan säilyy kasvattajalla. Saimme mukaan ruokaa, ohjekansion, pentujen oman huovan kotimatkalle, damin ja noutajataluttimen sekä Golden Info-kirjan tietysti (uudistetun). Ja sitten kotimatkalle.

Matkat sujui hyvin! Aluksi Iisa oli mun sylissäni, ja lopulta matkusti sylissäni olevassa pahvilaatikossa, jossa oli oma peitto, ja silittelin sitä. Iisa nukkuikin koko piiitkän matkan tai istua kökötti. Kaksi kertaa pysähdyttiin pissalle ja jalottelemaan sekä juomaan. Iisa pissasi ja kakkasi ekalla kerralla heti. Kauheasti toki kehuttiin. Myös Aida otettiin ulos. Iisa kulki Aidan perässä ja pyysi tätä leikkiinkin. Aida ei tuntunut edes huomaavan, hössötti vain.  Seuraavalla tauolla Iisa ei tehnyt mitään tarpeita, mutta kotona sitten ollaan käyty ulkona muutamaan kertaan ja aina on tehnyt.  Iisa myös vaikuttaa samanlaiselta vesipedolta ja ahmatilta kuin Aidakin. On jo ehditty havaita, että se käy mielellään nukkumaan vesikuppiinsa ja myöskin hajuasti pelaa.  oman ruoka-annoksensa se söi empimättä, mikä oli outoa! Luulisi, että koira edes jotenkin vierastaisi. Ei Aidakaan heti kotiin tullessaan syönyt. Paikkoja Iisa kyllä tutkii, mutta paljon hillitymmin kuin Aida aikoinaan. Aida juoksi täysiä paikasta toiseen ja tonki kaikkea mahdollista. Iisakin tonkii, mutta se kulkee ja haistelee ja katselee rauhassa. Totta on, että katsekontaktia en ole siltä vielä saanut, siis tässäkin mielessä erilainen kuin Aida pentuna. Mutta ei hätää, vastahan on eka ilta menossa!  onhan sekin paljon, että Iisa heiluttaa häntää minulle ja seuraa minua. Tyttö on muuten sopeutunut tosi hyvin ainakin tähän asti. Laitoin sen myöhemmin illalla pentuaitaukseen vähäksi aikaa, ensin vinkui ja halusi pois, mutta rauhoittui melkein heti ja kävi nukkumaan eikä suotta vikissyt liikkuessani ympäri kämppää - toisin kuin Aida.

Häkin Iisa otti heti kodikseen. Siellä se nukkuu ihan rauhassa ja tulee välillä ihan mun lähelle häkin oven viereen nukkumaan. Vähän on levottomuutta, mut käytiin ulkona ja kyllä se sen jälkeen taas rauhoittui. Eiköhän tästä elämä ala suttaantumaan.  kuvia on otettu, niitä huomenna. Hyvää yötä!