Eilen iltana Aida muuten murisi ekaa kertaa Iisalle tai siis ylipäätään puolusti jotain omaansa. Ihan hyvä vaan, saa sekin laittaa omalta osaltaan tyttöä kuriin.  Annoin nimittäin Aidalle puruluun, jota Iisa yritti mennä havittelemaan. töistä tultuani menimme tuttuun tapaan metsään ja rannalle. Iisa edelleen oli sitä mieltä, että on turha mennä risujen perässä järveen kun niitä ja paljon muuta saa vähemmällä vaivalla rannaltakin. Mutta ehkä mekin vielä tänä syksynä.... Aida sen sijaan ui tällä kerralla vaikka kuinka paljon, ja senhän uimista mun juuri piti rajoittaakin! Tosin Aida oli vedessä alta aika yksikön. Jostain näkökenttään ilmaantui sorsa, ja Aida lähti tietenkin uimaan sen perään. Sorsa ui yhä kauemmas joen puoli väliin ainakin (ei mikään kapea joki sillä kohdalla) ja Aida perässä! Siis tällä neidillä eivät kyllä olleet korvat ollenkaan on-asennossa, mihinkään huutoihin ei reagoinut. No, siinä sitten ui, mutta onneksi lähti tulemaan rantaan pian (ja ui vielä pari lisälenkkiä rannassakin). Mutta hyvinhän tuo jaksoi, tässä ollaankin nyt uimista harjoitettu Aidan kanssa kuluneena kesänä erittäin paljon kun veden äärelle on lyhyt matka. Tiedän kyllä yhden, kenen kanssa aletaan taas vähän panostamaan tokoon (onhan tässä jo ollut taukoa).

Tämän retken jälkeen oli siis leikkimistä, nukkumista ja syömistä (Iisalla). Aidalle on myös tullut pari liikakiloa tässä ihan selkeesti. Aida on nimittäin tajunnut, että Iisa tietää ylimääräisiä puruluita, jos minä olen huonomuistinen. Iisalla kun on niitä ollut sekä aitauksessa ja häkissä, ja kun Aida jää ihan yksin, se on ne sieltä kähveltänyt ja syönyt salamannopeasti (kun nyt pari kertaa olen unohtanut laittaa ovet kiinni). No, ei sillä, Iisa ei ole vielä ainakaan noista pienistä "buffalo" eli rullaluista piitannut, kunnon luuta sen olla pitää..  niitä Iisa vähän haistelee ja maistelee, mutta ei pureksi, hampaansa se on iskenyt esim. siihen lehmännilkkaan, jota olen antanut sen jäädessä yksin.

Illalla menimme harjoittelemaan hihnakävelyä ja bussiajelua ja tutustumaan vähäksi aikaa kaupungin keskustaan. Täytyy sanoa, että ihme, miten hienosti Iisa on hihnassa! Se ei juurikaan revi hihnaa, eikä yhtään ole tempoillut tai vetänyt. Bussilla mentiinkin nyt ihan pikkasen kauemmin kuin viimeksi. Bussin tulo oli aikas jännittävää. Iisa sai menomatkalla olla mun sylissäni, jossa se vähän läähätteli. Kaupungissa ei oltu kuin 20 min, mutta se kyllä ekalla kerralla riitti. Oli paljon tarkkailtavaa. Menimme bussipysäkille odottelemaan, ja Iisa oli nyt oikein reipas! Sillä ei ollut häntä yhtään alhaalla ja palkitsin ja kehuin sitä välillä, kun se käyttäytyi rohkeasti. Iisa ei myöskään nyt pelännyt kun busseja ajoi pysäkille. Pysäkillä joku nuori tyttö silitti Iisaa, ja haluatteko kuulla tämän maailmanluokan ihmeen: Iisa-muru antoi pusuja tytölle kasvoihin (tosin hillitysti muutaman, mutta kuitenkin).

Bussissa laskin Iisan lattialle, ensin se meni nysvämään jalkojeni taakse, mutta tuli kyllä nopeasti esiin. Heittelin bussin lattialle muutaman namin, ja ne se kävi epäröimättä poimimassa häntä heiluen, jes! Kovasti toki kehuin, ja Iisa alkoi tepastella bussin lattialla. Välillä se meni jalkojeni viereen makuulle. Eiköhän tämä vielä rennoksi kulkijaksi opi, ainakin toivottavasti. Aida ei ollut kyllä yhtään näin reipas silloin pienenä.