Mistähän mulle tulee kesälläkin tällanen pieni kurkkukipu... no, asiaan.  Tänään aloitettiin sitten bussiharjoitukset Iisan kanssa. Mentiin ekaksi vain ihan lyhyet matkat kaksi kertaa. Samalla tuli myös hihnaharjoittelua ja nyt oikein pannalla (josta on oikein kuvakin täällä ) ja kevyellä hihnalla. Iisaa oli tosi nätisti, ei repinyt hihnaa eikä vetänyt. Tosin eihän me varsinaisesti mitään kävelty, palloiltiin vain Iisan tahtia. Joten enemmänkin kuntoilua tuli mulle, kun joutui painavaa tyttöä kanniskella ympäriinsä.  Bussilla menimme siis meitä lähellä olevan urheilukentän laidalle. Sinne ei ollut kuin 3 pysäkinväliä. Paikan päällä kuitenkin näkyi paljon juoksevia ja huutavia ihmisiä, kuului vihellyksiä ja pallon tömähdyksiä. Olimme vähän matkan päässä, ja välillä Iisa katseli kiinnostuneena ja välillä tonki maata. Sitten menimme bussilla taas vähän matkaa ja jäimme pois lähellä yhtä Aidalla käyttämistäni uimapaikoista. Iisa istui bussissa sylissäni, pari kertaa laskin sen bussin lattialle. Se meni jalkoihini turvaan, mutta häntä ylhäällä (ei siis kauheesti pelännyt..). Siinä uimapaikalla on tosi matalaa ja se on juuri hyvä alotteluranta (jokea se on). Iisa uskalsi kyllä tulla veteen kaikilla neljällä tassulla, kun heitin sille namin tai risun veteen. Se on ihan hyvä alku mielestäni. Tosin ranta oli täynnä kaikkea paljon kivempaa Iisan mielestä. Pikkukiviä sai kaivaa sen suusta, ja Iisa olisi syönyt myös pelkkää mutaa, yök. Aida varmaan myöhemmin esittelee sille kaikki tonkimansa "lisäravinnepaikat" metsissä....  Kannoinkin sitten Iisan kotiin, mutta matkalla pysähdyimme metsään vähäksi aikaa. Iisa sai siis rannalla ja metsässä nyt olla vapaana. Sille kelpasivat mustikat, kun annoin varpua haisteltavaksi.  Arvatkaas mitä, huomenna olis tarkoitus viedä molemmat metsään ja näyttää ensin Iisalle ja sit Aidalle varista. Jos muistan ottaa sulamaan sen.

Kun Iisan olin vienyt kotiin, lähdin Aidan kanssa lenkille, jossa se sai myös olla vapaana ja uidakin pari kertaa. Tosin sitten meidän ohi sattui uimaan ihminen, kyl oli Aida ihmeissään, meinasi lähteä peräänkin. Enää ei oo kauaa, kun meillä on agilitykisat, mutta milloin treenataan kysyn vaan. Meillä on agilitytauko ollut täs helteiden myötä, ja jatkuu kuulemma vielä huomennakin. No, sitten vaan mennään ja tehdään parhaamme.