Heti alkuun kerron, että tänään oli eka työpäivä, jolloin Iisa ei ollut tehnyt kakkaa sisälle! Teki sen sitten ulkona, kun menimme heti töiden jälkeen. Mutta jee, jospa tästä nyt olisi suunta ylös päin!  Aika pian töiden jälkeen sainkin lähteä Iisan kanssa bussilla kohti Kotkan keskustaa, jossa meillä oli eläinlääkäriaika. Bussi oli ihan täpötäysi siihen aikaan päivästä, mutta Iisa se jaksoi käyttäytyä hyvin.  (btw, ei ole kyllä ollut ongelmia, kopkop, vielä sietten yhtään hihnakävelyssä.) Eläinlääkäriinkin ehdimme vielä ajoissa. Asema oli pieni ja odotustila pieni ja kodikas. Iisa se olisi mieluusti halunnut kiivetä selaiselle matalalle ikkunalaudalle/penkille.  Eläinlääkäri oli tosi hyvä käsittelemään tällaisia pentusia, mutta hänellä oli itselläänkin pentu odottamassa. Montaakaan minuuttia ei alkujännitystä kestänyt, sillä Iisa huomasi lääkärihuoneen olevan kuin noutopöytä, täynnä herkkuja ja kaikkea, mitä voisi mahdollisesti syödä.  Ja vielä kun lääkäriltä sai paljon namia, niin kivaa oli. Aluksi Iisa punnittiin sellaisella isolla vaa'alla ja lukema oli 6,4 kg. Hups, ei ole tainnut Iisa ihan pysyä kunnolla paikoillaan omalla henkilövaa'allani.  mutta hyvin hoikkahan Iisa on, eläinlääkäri sanoi, ettei haittaa, vaikka olisi vielä pikkasen tukevampikin. Mutta minun mielestäni näin on hyvä, ei Inkankaan mielestä Iisa LIIAN laiha ole. Seuraavaksi lääkäri teki perusterveystarkastuksen, katsoi silmät, korvat, imusolmukkeet, takapuolen yms. tunnusteli Iisaa ja kuunteli sydämen ja keuhkot. Kaikki näytti ja kuulosti hyvältä! Suuhunkin eläinlääkäri kurkkasi, ja totesi, että taitaa alkaa kohta hampaita tippumaan. Mitä, nyt jo vai?! No joo, ensi kuussahan sitä ollaan jo 4 kk....!!! Sanoi, että kulmurit varmaan alkavat pian heilumaan, ikenet ovat kuulemma muuttuneet hampaan reunoilta sen värisiksi. Sitten Iisa sai taas ison kasan namia, ja niskaan tuikattiin neloisrokote (penikkatauti, parvovirus, kennelyskä, tarttuva maksatulehdus). Iisa ei huomannut mitään. Tosin, Iisa luuli jo itse rokotuspiikkiä syötäväksi ja yritti kerjätä sitä lääkäriltä.  Iisa ei olisi myöskään halunnut lähteä pois, niin kivaa oli lääkäritädin luona!  seuraavan kerran neloisrokote vahvistetaan tasan kuukauden päästä, ja sitten on vielä kolmas kerta, jolloin laitetaan rabies. Lääkäri kun haluaa pistää nämä eri kerroilla haittavaikutusten pienentämiseksi. Tosin Iisalla ei ole ollut havaittavissa mitään jälkioireita. Lääkäri kehui, että on oikein reipas ja avoin nappula.  kyllä saa nyt olla ylpeä. Niin ja, mainitsin vielä Iisan mahassa olevasta muutamasta finnimäisestä näppylästä (joita muistaakseni Aidallakin oli pikkuisena), ja ne ovatkin kuulemma tosi yleisiä pennuilla. Niitä voi kuulemma putsailla haavanpuhdistusaineella, ettei tule kunnon ihottumaa.

Unohtui muuten mainita, että mennessämme odotellessamme bussia, ohi sattuivat tutut Eija ja kääpiösnautseri Tino, jotka ovat minun ja Aidan agi- ja tokoryhmästä. Tinokin oli käynyt päivällä piikillä. Iisasta musta ilmestys oli jänskä, mutta Tino oli ihana, eikä välittänyt Iisasta. Iisakin huomasi, ja kävi järsimään keppiä ja pari kertaa vain Tinon luona haistelemassa.

Iltasella lähdin vielä Inkan kanssa Räskiin. Aida tuli mukaan, mutta Iisa sai jäädä lepäilemään. Ensin kävimme kunnon lenkin ja sitten oli taas treenien paikka. Otin Aidalle vähän perustottelevaisuutta. Sitten Inka heitti muutaman damin Aidalle, jotka haettiin ja lujaa (ja myös tuotiin heti takaisin). Teimme myös kantamista ilman hihnaa. Kerran A tiputti damin ja meni järsimään keppiä, mutta kävin hakemassa sen takaisin. Sama toistettiin vielä. Tämän jälkeen tein vielä viime kertaisen noutajakouluharjoituksen, luoksetulon, jossa täytyy poimia dami. Sekin meni hyvin! Eli Aida toimi tosi hyvin nyt ja lähes pelkillä kehuilla!

Menimme vielä meren äärelle Räskissä. Inka otti Ronjalla vesinoutoja ja Aida sai hyvää malttiharjoitusta. Varmaan pitäisi sillekin tehdä tällaista useammin. Se ei nimittäin kestänyt sivulla hihnassa yhtään, vaan yritti koko ajan lähteä hakemaan heitettyä damia. No, tämän jälkeen Inka heitti meille. Eka meni pieleen. Olin liian kaukana rannasta, ja Aida lähti minun ohitseni jonnekin metsään. Kävin taas hakemassa Aidan. Nyt Inka heitti lähemmäs veteen ja minä jäin ihan rantaviivaan. Nyt sujui ok. Tosin Aida suunnilleen sylkäisi damin käteeni. Kolmas kerta toden sanoi..  heitto lyhyen matkan päähän ja Aida haki sen hyvin, ja myöskin toi hyvin, ja pitikin vähän aikaa ja odotti, että otan sen ja vasta sitten ravisteli käskystä. Jee. Siihen olikin hyvä lopettaa ja lähteä kohti autoa ja kotia. Ja koska koirien koulutus jos mikä aiheuttaa rappeutuneita aivosoluja ja harmaita hiuksia, niin meillä on voimassa päätös, että perjantaina lähdetään viihteelle!