Vapaa viikonloppu on kiitänyt tietenkin hurjaa vauhtia eteen päin. Vielä 2 työviikkoa pitäisi jaksaa, minkä jälkeen alkaakin koulu. Se tuntuu vähän kuin lomalta (no okei, ei ehkä tulevat tentit...). Tänään alkoi taas Kaakon noutajien sunnuntaitreenit, joihin lähdimme Inkan ja Ronjan kanssa. Aida pääsi siis treenimään, Iisa jäi kotiin lehmännilkan kera.

Aiheena oli paikalla oloa, kontaktia ja damin palautusta. Paikalla olo oli sinänsä vapaamuotoista, aika oli 3 minuuttia ja maassa piti olla, muulla ei ollut mitään väliä.  Itse olin vähän matkan päässä, ja kävin lopussa palkkaamassa Aidaa hyvästä makuusta häiriön alla. Ei varmaan olisi ollut välttämätöntä käydä palkkaamassa, sillä oli (on) melkein 30 lämmintä, joten ei Aida turhia hötkyillyt.  mennessäni palkkaamaan, Aida ennakoi, jolloin jätin sen taas paikalleen maahan. Seuraavalla kerralla ei enää ennakoinut. Häiriötä oli siis tosi paljon, sillä taustalla oli muita koiria, ihmisiä ja kolinoita ja kouluttaja vielä hyppi koirien edessä! Mutta hyvin meni kaikilla koirilla, kuumuus...!

Sitten oli kontaktia. Piti seurauttaa koiraa tai kulkea koiran kanssa. Kouluttaja ei siis mitään tokoseuraamista hakenut, vaan yleensä sellaista seurausta, jossa koira on kuulolla ja pitää yhteyttä ohjaajaan. Eli siis noutajapuolella koiran on jopa haittaavaa, jos koira tuijottaa ohjaajaa koko ajan. Niinpä emme siis käyttäneeet ollenkaan tokoseuraus-käskyä, vaan sitä toista, jota näissä hommissa ollaan käytetty. Aida toimi hyvin, siis oli kuulolla ja välillä piti kontaktia, muttei kouluttajan mukaan mitenkään "häiritsevästi". Mutta kun vapaana seurattiin, meni alku vähän plörinäksi. Aida tuli jossain hyvin kaukana ja vielä kaikenlisäksi lähti järsimään keppiä. Onneksi se tuli kuitenkin minun huudellessa ja kouluttajan ajessa pois. Uusi yritys, nyt meni kyllä paremmin. Lopussa jopa hyvin. Mutta niinhän se on, että onnistumiseen lopetetaan. Kuitenkin kouluttaja sanoi, että tämä koira on varmasti ollut tokokentillä...

Lisää kontaktia, kontaktiluoksetuloa, vai mikä lieneekään... Tämä oli tuttu keväältä ja olemme myös joskus tehneet tätä kotosalla. Kuppiin siis laitettiin makupala, ja koiran pitäisi kutsusta tulla luokse eikä mennä kupille. Aida tuli suoraa ja lujaa luokseni, ja myös tiesi, että nyt saa hakea namin, kun ei oikeastaan ehtinyt kunnolla sivulle tulemaan, vaan heti kehut saatuaan meni syömään namin.  mutta ei se mitään, pääasia tuli tehdyksi.

Sitten damin palautusta. Ensin oli hihnassa vain sen kantamista ja dami piti välillä ottaa pois suusta. Ei ongelmia, kantaminen sujui mainiosti samoin luovuttaminen!! Jes!  Sitten itse palautusharjoitus. Koiraa seurautettiin hihnassa, jätettiin dami matkan varrelle, koira istumaan ja kutsuttiin luokse. Koiran piti siis poimia dami matkan varrelta. Aidalla tuli ihan kymppisuoritus!  kaikki sujui niin hyvin! Kovasti kehuja sai toki palkaksi.

Poistulomatkalla keksimmekin vielä mennä Räskin kautta. Inka heitti Aidalle pari damia, ja kävi vähän niin kuin pelkäsinkin. Ensimmäisen se haki laajan kaarroksen kera, seuraavalla se painoi täyttä laukkaa ohi ja pitkälle, niin ettei voinut muuta kuin nauraa.  mutta sain haettua koiran hihnassa luokseni. Heitin Ronjalle parit damit malttiharjoituksiksi, jotka Inka haki. Päätin itse, että paras olisi tehdä samaa mitä äskön koulutuksessa. Toistimme sen pari kertaa, ja molemmilla kerroilla palutus oli suora ja nopsa.  Annoin Aidalle pikku makupalan nyt palkkioksi. Tämän jälkeen Aida ja Ronja saivat vielä peuhata ennen kuin läksimme kotiin ajamaan. Tosin Aidalta oli virta aika loppu kuumuudenkin takia... Pääasia, että treeneihin sitä riitti!

Kotona Aida ei selvästikään jaksanut mitään pikku-Iisan leikkiyrityksiä, joten päätin ottaa Iisan ja lähteä sen kanssa sunnuntaikävelylle.  Toki kannoin sitä suurimman osan, mutta kävimme naapurissa olevan vanhusten palvelutalon edustalla ja pihassa. Iisaa tulikin heti silittämään yksi nainen ja mies, jotka näkivät Iisan minulla jo heti ekoina päivinä. Sanoivat, että se on kasvanut paljon. Eipä sitä itse juurikaan huomaa, muuta kuin puntarin avulla, ja tuntuuhan jo tuon kantaminen selvästi käsissä. Nainen silitteli Iisaa ja katsoi myös sen hampaat. Hyvä, että joku vieraskin vähän kosketteli Iisaa.  Menimme myös rohkeasti muutamaa mummua ja pappaa jututtamaan, joilta sai rapsuja ja vähän namiakin. Iisa oli kyllä ihan innoissaan!

Täytyy muuten vielä mainita eilisestä... menimme ihan pilkkopimeällä metsään otsalampun kanssa, jossa pidin pientä valoshowta koirille!  Iisa ei piitannut mitään, mutta Aida katsoi kyllä korvat höristen ja tarkkana, mitä meinasin.