No niin, kauan odotettu perjantai on saapunut!

Olin ottanut eilen Iisalle harakan sulamaan. Kyllä, harakan nimenomaan! Tämä on sinänsä vähän "läppä", mutta kun kevään taipparikurssilla oli joku ampunut pari harakkaa, niin saimme sitten yhden. Lintu kuin lintu, vaikkei taippareissa taida paljoa harakoita näkyäkään...  Iisa oli todella innoissaan linnusta! Se otti sen heti, ja kantoi sitä oikein kunnolla (ei siis retuuttanut)! Kantoi ja juoksi se suussa ympyrää ja lujaa. Yritin saada Iisaa tulemaan luokseni, ei olisi oikein tullut. Tähän väliin sanon, että vähän on tullut edistystä eräässä asiassa: nimittäin aarteita Iisa tuo minulle paremmin kuin ennen, vähän kiertelee ja kaartelee ja örisee. Silittelen aina selkää ja mahaa ja joskus otan pois, mutta annan aina takaisin. Puhun siis esim. roskista ja kepeistä. Toki ei aina vielä tule, mutta edistytty on. Niin, siis lintu oli selvästi paljon arvokkaampi ja ihanampi, ettei sitä noin vain voinut emännälle viedä.  mutta kyllä Iisa sen verran lähelle tuli, että otin sitten linnun pois, laitoin hihnan Iisalle ja annoin linnun. Näin siis Iisa ei päässyt kauas livistämään. Menihän se ihan ok. Mutta Iisa ei ravistellut lintua, eikä repinyt/syönyt sitä. Tosin niin intona Iisa kävi, että ottaessaan minulta linnun suuhun, se haukkasi siihen aika lujaa kiinni, että vähän riekaleina tuntui lintu kuitenkin olevan. Tämän jälkeen oleilimme vain ulkona metsässä kaksin Iisan kanssa, ja pillitin sitä luokseni pari kertaa. Iisa on muuten saanut taas pihallamme kovasti rapsutuksia muilta asukkailta.

Tänään lähdimme taas Inkan kanssa lenkille ja treenaamaan. Päätimmekin mennä vaihteeksi Santalahteen, kun ollaan oltu nyt jatkuvasti Räskissä. Tehtiin aikas tehokas lenkki monipuolisessa ja vaihtelevan korkuisessa maastossa. Myös merta sivuttiin vähän matkaa, että koirat saivat uida. En tosiaan ottanut taaskaan Iisaa, se kun on jo sen verran painava kantaa, muttei kuitenkaan voi vielä lenkkeillä meidän tahdissa.

Lenkin jälkeen vähän treenailimme. Otin taas Aidalle pikkasen perustottelevaisuutta ennen mitään, ja se hakikin damit (normaalit suht lyhyet) heitot hyvin. Kokeilin jopa, kestääkö Aida vierelläni ilman hihnaa tuon lyhyehkön heiton maalle. Kestihän se ihan hyvin, tosin en kauaa odotuttanut, ettei pääsisi karkaamaan. Niin kuin viimeksi saattoi havaita, niin veteen heitettäessä ei varmaan kestäisi. Facebookiin on jo ladattu päivän kuvat, mutta laitetaanpa vaihteeksi tännekin pari kuvasta:

Iisa tulee lujaa harakan kanssa!

Välillä levätään..

Kaunis neiti :)

.....

Ja Aida ja Ronja pulikoimassa Santalahdessa meressä :)

 

Ja nyt sitten sinne viihteelle.....