17.heinäkuuta palasimme Aidan kanssa takaisin Pohjanmaalta pikku pallero sylissä. Kahdessa kuukaudessa on jo nähty ja opittu paljon juttuja, kasvettu hirveesti, sekä tietysti hurmattu minun ja Aidan lisäksi liuta muitakin ihmisiä.  Silloin pikku-pentuna Iisa oli tosi pidättyväinen ihmisiä kohtaan. Ei se yhtään arka ollut, muttei yksinkertaisesti välittänyt juuri rapsutusten kerjäämisestä, eikä siltä pusujakaan saanut. Se oli vähän sellainen oman tiensä kulkija, mutta heilutti kuitenkin minulle edes häntäänsä.  yksi asia oli (ja ON) kuitenkin ylitse muiden: RUOKA ja kaikki pienimmätkin mahdollisuudet ruoan saantiin. Niinpä olen opettanut Iisan ottamaan kontaktia minuun namien avulla. Jonkin ajan kuluttua Iisa alkoi myös suukottelemaan minua, ja nykyäänhän Iisassa ei ole pidättyväisyydestä tietoakaan. Päinvastoin, Iisa pyrkii jokaisen ihmisen luo ja pussailee niin tuttuja kuin tuntemattomia. Kuitenkin (onneksi) Iisassa on säilynyt tuo itsenäisyys ja varmuus, sen kanssa on ollut äärettömän helppo käydä erilaisissa paikoissa tutustumassa, kun se ei ole pelännyt oikeastaan mitään. Iisa on myös vilkas ja vaikuttaa sitkeältä pikku-Noutajalta. Se vaikuttaa myös aika lahjakkaalta noutajalta, se kantaa hyvin ja mielellään esineitä. Iisa on myös tosi kovasti taistelutahtoinen, se on jo pikkusesta 7-viikkosesta asti vetänyt ja murissut leluja ja lujaa. Uimaan Iisa ei ole vielä mennyt (mahaan asti kylläkin), mutta toivottavasti ensi vuonna... Iisa myös "juttelee" minulle paljon, uskokaa tai älkää.  erityisesti jokin esine suussaan tai muuten vaan mielissään se örisee ihan kuin kertoakseen, kuinka ihanaa elämä on. Iisalla on ollut myös paljon äitinsä-Hillan tapoja, kuten yöpöydän/sohvapöydän alahyllylle kiipeäminen ja juomisharrastus. Tähän mennessä ei todellakaan voi kovin montaa huonoa puolta Iisasta kertoa. Se vaikuttaa niin tasapainoiselta ja helpolta pennulta, mutta kuitenkin on energinen. Olen myös sikäli päässyt vähällä ja helpolla, koska Iisa on oppinut hämmästyttävän helposti ja nopeasti olemaan yksin - kiitos varmaan Aidan.  Toki tämä kaksi kuukautta on ollut myös täynnä työtä ja raskasta, varsinkin silloin kun olin vielä kesätöissä. Varmaan sisäsiistiksi opettaminen on ollut kaikista isoin homma, ja se jatkuu vielä, sillä Iisa ei ole vielä sisäsiisti.

Ja koska Iisa osaa poseerata valokuvissa ja se on oikein kuvauksellinen pentu, niin tässä kuvia tämän päivän kunniaksi.  kiitos Marialle tästä Hurmaavasta neidistä!

16 vkoa kuvat: (c) Pauliina Koitto

 

Yksin ei saanut kunnollista seisotuskuvaa otettua, mutta siinä nyt on jonkinmoinen yritys...