Iisalla oli siis tänään nelosrokotteen tehostus. Vielä joudutaan mennä kolmaskin kerta, kun pistetään rabies (ell. halusi laittaa ne eri kerroilla). Bussilla menossa ei ollut ongelmia, tosin mennessämme Iisa tuli sylissäni bussiin, mutta tullessamme sai tulla itse (tosin bussi oli jo asemalla valmiina). Lääkärissä oli taas ihan sikakivaa Iisan mielestä!  vaaka ei meinannut saada luetuksi Iisan painoa, kun neiti ei jaksanut pysyä paikoillaan. Mutta tulos on jotain 8,9-9,00 kg välillä. Iisaa taas tutkittiin pöydällä puolin jos toisin. Taas oli vaikeaa paikalla pysyminen, kun Iisa halusi namit pöytään ja heti. Mutta kaikki paikat saatiin tutkituksi ja sydän ja hengitys kuunnelluksi, ja kaikki on kunnossa. Iisa on jatkanut hampaiden vaihtoaan alhaalta, josta nyt puuttuu kaksi nappulaa.  kaksi pysyvää hammasta on jo ylhäällä ekaksi irronneiden tilalla. Rokotus tehtiin lattialla, ettei Iisa tippuisi namien huuruissa pöydältä. Eipä tuo mitään piikitystä edes huomannut. Enpä katsonut enää aiheelliseksi mainita eläinlääkärille tästä Iisan "ihanasta" harrastuksestakaan eli juomisesta. Nimittäin onneksi Iisa on jo vähän kuin unohtanut sen, siis pikkuhiljaa lopettanut. Nykyään voin jo pitää juomakuppia vapaasti, eikä Iisa yritä tehdä uusinta juomisennätystä, vaan juo sen mitä tarvitsee. Silti ei vielä tuota voi sisäsiistiksi sanoa, vaan ulkona täytyy tilanteesta riippuen yleensä noin tunnin välein rampata, muuten tulee sisälle (joskus useamminkin, joskus harvemminkin). Mutta ei hätää, eihän Iisa ole ihan vielä neljääkään kuukautta.

Ulkona Iisa sai leikkiä päivällä myös yhden ranskanbuldoggi Nitan kanssa, tosin koiria ei voinut laskea irti, joten Iisa yritti leikkiä "otakiinnijossaat"-leikkiä hihnassa. Ihan hyvä tavata tämmöisiä oudon näköisiä ja kuuloisia koiria (mutta niin suloisia possuja ), mutta ei Iisa edes tuntunut tajuavan, että siinä olisi jotakin erikoista. Ihan hyvä vain.  Loppupäivä ja ilta kuluikin pelkästään minun ja Aidan kanssa leikkiessä ja lepäillessä.

Aidalla tosin oli edessä tokotreenit illalla, jonne menimme Eijan kyydissä. Eilen illalla sillä oli vatsa kerran tosi löysällä ja pelkäsin vähän, mitä tapahtuu, kun syötän herkkuja taas tokossa, mutta vielä ei ainakaan mitään. Stomaxkin tuli postista juuri sopivasti, sillä annoin eilen ja olen antanut tänään ja hyvältä aineelta vaikuttaa.

Tokossa yritin keskittyä erityisesti maltin harjoittamiseen, mutta jotenkin taas vähän epätoivoinen olo, kun ennakointiongelma ei ota poistuakseen! Muutenkin oli välillä sellaista säätämistä seurauskin, että huh huh.

3 min paikalla makuu meni kuitenkin hyvin! Aida ei noussut ylös, enkä käynyt sitä kesken palkkaamassa.

Seuraamisessa Aida edistää välillä oikein kovastikin, ja toisaalta vapaassa seurauksessa jättäytyy välillä. Saimme vinkiksi kiertää talutushihnan jalkojeni takaa ja pitää sitä oikeassa kädessä, se oli ainakin toisella koirakolla toiminut hyvin. Ja vapaana seurausta ei nyt kannattaisi treenata ennen kuin koira oppii oikean paikkansa toivottavasti tämän hihnakonstin avulla. Jossain vaiheessa täytyy tietenkin kokeilla, onko ollut hyötyä.

Kaikissa jättöliikkeissä, estehypyssä ja paikallamakuussa suuri, ainakin yhden pisteen arvoinen ongelma on peruasennon ennakointi! Olen jo aikas kauan palkannut Aidaa vaan siihen asentoon ja vapauttanut taakse päin, enkä ollenkaan pyytänyt istumaan (paitsi kisoissa pakko). Joskus tuntuu, että vähän se on jo oppinut, mutta tänään taas ei... koko ajan oli pomppaamassa ylös/istumaan, hyvä etten vierelle vielä ehtinyt. Yksinkertaisesti tänään sekä seisotin sitä että makuutin sitä vierelläni ja palkkasin aina asentoon ja vapautin taakse.

Lisäksi teimme malttiharjoituksia hihna kaulassa ja ilman hihnaa niin, että Aida istuu perusasennossa sivullani, ja palkkaan välillä katsekontaktista. Välillä laskin kolmeen, neljään, viiteen, kahdeksaan jne. Kahdeksan oli kuitenkin pisin mihin pääsin ennen kuin Aida alkoi tyrkyttää maahan menoa tai katse herpaantui muualle.

Ehdittiin sitä kuitenkin vähän kisamaisuuttakin harjoittelemaan kissanruokapurkin avulla. Ensin luoksetulo, sitten liikkeestä maahanmeno ja seisominen ja palkka. Tuli tosin vähän pitkäksi kun jouduin ennakointien takia makuuttaan/seisottaan Aidaa ja ottaa uusiksi.

Noo, ehkä tää tästä.. Puhuttiin juuri kouluttaja-Jaanan kanssa päätteeksi kentällä, kuinka koiran paras harrastusikä on 5 v. Ja 5-vuotiaana koiran pitäisi kuulemma olla aivoiltaan niin aikuinen ja yhteistyön toimia hyvin. Sanoin tähän, että täällä ei mitään tämmöisiä merkkejä ole havaittavissa, vaikka Aida täyttikin juuri 5. Jaana naurahti ja sanoi, että se taitaakin olla rotukohtaista. Mutta siis, ollaanhan me kehitytty, varsinkin kuluneen vuoden aikana ihan hirveästi, mutta ne on vieläkin ne samat asiat, joiden kanssa tehdään töitä yhtä lailla 2 kuin 5-vuotiaanakin (juuri maltti, kentällä "ilottelu" jne). Jaana myös sanoi, että kun nopean koiran kanssa loksahtaa asiat kohdalleen, niin silloin ollaan palkintopalleilla. Hitaille koirille kun on vaikea vauhtia saada kovin paljoa lisää. Se on totta. Kyllä minäkin mieluummin vilkkaan koiran otan kuin rauhallisen, mulla menisi myös hitaasti reagoivaan koiraan hermot varmasti. Toisaalta uskon, että koska Aida on jo 5, sillä varmaankin pettää fysiikka ennen kuin siitä saadaan mitään aikuismaisesti käyttäytyvää koiraa. Mutta toisaalta ei tarvikaan, on ihanaa kun Aida ei ole muuttunut aikuismaisen rauhalliseksi ja apaattiseksi.  Ja toivottavasti ei tietenkään terveyskään pettäisi vielä piiitkään aikaan.