Iisa sai taas uuden koirakaverin jälleen eräästä naapurirapun tyttökoirasta. Ollaan joskus nähty ollessani Aidan kanssa lenkillä, ja kun omistaja kysyi, saako tulla tutustumaan, niin mikäs siinä.  kyseessä on muistaakseni n 1-1,5-vuotias sekarotuinen tyttökoira Bella. Bella oli Aidaa vähän pienempi, en kyllä yhtään osaa sanoa, miltä rodulta se näyttäisi eniten.  mutta jännintä on se, että nyt vasta kuulin, että Bella on haettu vuosi sitten jostain Venäjän koiratarhalta! Ei kyllä ikinä huomaisi tuosta koirasta, ainakaan sen perusteella, mitä olen nähnyt. Tosin Bella oli aika pidättyväinen ihmisiä kohtaan, eikä välittänyt esim. haistella minua, mutta koiria kohtaan se oli upea! Siis ei yhtään haukkunut, eikä arastellut/pelännyt, eikä toisaalta ollut liiankaan riehakas tai tunkeileva. Iisa tykkäsi Bellasta heti! Se ei edes esittänyt "minäolenpienijaviaton" -repertuaariaan eli ei madellut ollenkaan Bellalle. Iisastakin näki, että sekin halusi oikein leikkiä. Ne juoksivatkin yhdessä paljon.

Se oli siis eilen iltana. Tänään aamulla meille tuli koko muu perheeni vierailulle suoraan Tunisiasta!  Iisalle tietenkin koitti onnenpäivät, kun oli niin monta rapsuttajaa ja paljon haisteltavaa! Äiti ja iskäkään eivät olleet nähneet Iisaa sen jälkeen, kun käytiin Iisa hakemassa. Nuorin siskoni on 5 v. joten Iisa sai leikkiä lapsenkin kanssa! Eivät he valitettavasti voineet olla muutamaa tuntia kauempaa, mutta oli kiva nähdä.  tekisi muutenkin ihan kauheasti mieli mennä Virroille juuri perheen, ystävien takia, kun olen siellä viimeksi kesäkuun alussa ollut...!! Kun he lähtivät, oli Iisa tosi väsähtänyt! Ilmeisesti 7 vierailijaa kerralla otti aika koville.  Siinä oli Iisalle jo ihan tarpeeksi sosiaalistumista, en jaksanut enää raahata Iisaa mukanani agilityyn.

Aida loukkaantui minulle tänään syvästi (okei, oli oma vikani) ja sen myös taisi kuulla koko talo pihamaata myöten...  nimittäin olin jo aikeissa lähteä agilityyn, ja laitoin Aidalle hihnan, jolloin se tietysti ilostuneena luulee/tietää pääsevänsä ulos. Sitten muistinkin, että täytyy viedä vielä ennen Iisa ulos ja otinkin sen ja jätin vielä Aidan. No okei, olihan tämä vähän huijausta koiralle ja tein vähän tyhmästi kun en ajatellut, mutta enpäs tiennyt, että Aida reagoi taas näin voimakkaasti. Ensin nimittäin kuului oven takaa "marmatusta" eli jotain vinkunan ja örinän välistä, mutta sitten kuului käytävään kumea haukunta, joka ei lakannutkaan. Käytin Iisan takapihalla nopeasti, ja vaikka minun ikkunaluukkuni olivat kiinni, kuului haukunta ulos ja tietysti varmaan kaikui talomme joka nurkassa. Voin nimittäin sanoa, että Aidan haukunta on aika kumeaa. Ja kun Aida haukun aloittaa, se ei lopeta sitä helposti, vaan sillä ikään kuin jää levy soimaan ja se esittelee ääntään toisille. Aluksi ajattelin, että voi kamala, mutta odotin, että se taukosi, ja menin sitten viemään Iisan enkä huomannut Aidaa mitenkään. Suljin taas oven ja menin ulkopuolelle odottamaan. Aida tietysti vielä odotti ulos pääsevänsä, mutta ajattelin, että pitää tehdä "onnistunut suoritus". Taas alkoi haukkuminen sen kuuloisena, ettei se vähään aikaan taukoa. Niinpä avasin oven, otin Aidaa kuonosta ja toruin. Suljin myös saman tien oven nähdäkseni, tehosiko. Tehosihan se, tosin Aida piti vielä mouruamisvalitustaan ja sitten huokaisten ilmeisesti istui oven eteen odottamaan. Heti kun tuli ihan hiljaista (siis nyt nopeaan) meni sisälle ja kehuin Aidaa rauhallisesti, yritin "normalisoida" tilanteen silittämällä vähän kuonosta ym. Sitten pääsimmekin lähtemään agilityyn.

Ensinnäkin kerta meni tosi nopeasti, meidän piti tehdä rata kaksi kertaa ja ohjata toka kerta ilman käsiä, mutta eihän me ehditty. Aluksi kuitenkin lämmittelyissä tein rengasta pitkästä aikaa (ei siis kuitenkaan kuulunut rataan), meni hyvin molemmilta puolilta. Teimme myös hypyn + kepit ja keppin jälkeen oli putki. Aida selkeästi taas koetteli mua jotenkin, sillä lopussa se oikaisi parit keppivälit ja meni putkeen. Tätä en huomioinut mitenkään, vein vaan Aidan uudestaan kepeille ja kehuin toki aloituksesta. Sanoin vielä uudelleen "kepit" aika lopussa, ja nyt Aida suoritti kaiken ihan oikein (sai toki mennä vielä palkaksi putkeenkin).

No sitten radalla tuli jälleen kerran huomattua, miten ne omat vartalon suunnat vaikuttavat! Rata ei sinänsä ollut (ainakaan leirin jälkeen  ) minulle kovin vaikea, ja muistin sen hyvin. Parissa kohtaa kuitenkin ohjasin Aidaa vartalollani ihan jonnekin väärään suuntaan. Ei sitä itse edes tajua, jonkun ulkopuolisen se on sanottava tai videosta nähtävä! Yritin kyllä noudattaa ohjetta lyhyistä hyppykäskyistä, mutta en muista yhtään, kuinka hyvin noudatin sitä radalla. Vain viimeisillä ja ekoilla hypyillä muistan tietoisesti sanoneeni "hyp", mutta en muista yhtään, mitä sanoin siinä välissä!  Enkä ainakaan tietoisesti katsonut koiraa koko aikaa, mutta kyllähän nyt toki näen koko ajan, mitä se tekee tai minne menee. Ja lauantaina olisi sitten vielä kisat. Paikkakin on vaihtunut Haminaan, mutta meillä on kyydit kunnossa onneksi.

Treenien jälkeen menin Iisan kanssa ulkoilemaan. Se oli vapaana, mutta kun näin, että tuli tilaisuus harjoitella ohituksia, käytin ne. Meitä vastaan tuli yksi saksanpaimenkoira ja yksi collie, ja tosi hyvin meni ohitukset! Jos ei olisi namia, niin Iisa pyrkisi koiran luo tai haukahtelisi, mutta heti kun pitää kättä alhaalla ja vie namia nenän edessä, niin hyvin menee! Tästä se lähtee toivottavasti!