Tällaisen haasteen bongasin Hennin ja koirien (www.goldenmind.vuodatus.net) blogista ja päätin tehdä itsekin!  Haasteena on selvittää koirien nimien (niin virallinen kuin kutsumakin) alkuperää ja tarkoitusta sekä kertoa vaihtoehdoista.

Karvin Santa Maria "Aida": Virallisen nimen alkuperästä en tiedä mitään, sillä Aida syntyi S-pentueeseen ja nimi on kasvattajan antama. Joskus minua hieman huvittaakin tuo nimi juuri Aidan kohdalla, Aida nimittäin on luonteeltaan ja muutenkin kaikkea muuta kuin Pyhä Maria...  Kutsumanimellä olikin sitten oikein tarina, jonka jotkut ovatkin jo kenties kuulleetkin. Nimittäin Aidalle ei ollut muita nimivaihtoehtoja, ja olin jo 13-vuotiaana päättänyt, että ekan oman tyttökoirani nimi on Aida rodusta riippumatta. Olin näes 13-vuotiaana agilitykurssilla Alpon, perheemme ekan koiran kanssa. Siellä oli (luultavasti) lagotto romagnolo -rotuinen maksanruskea koira, nimeltä Aida. Minusta nimi oli jo ensi kuulemalta todella kaunis! Lisäksi tuo lagotto-Aida oli todella iloinen ja energinen, mutta samalla todella hallittu koira. Se teki minuun niin ison vaikutuksen, että päätin, että Aida-nimi on minunkin ekan koirani nimi! Kun Aida tuli ja olin 15, en empinyt nimen kanssa hetkeäkään. Aida on myös saanut sen lagotto-Aidan energisyyden ja iloisuuden, vieläpä tuplavertaisena! Myöhemmin vasta tajusin, että Aida kantaa myös Giuseppe Verdin oopperan Aida-nimeä. Oopperassa Aida on egyptiläinen prinsessa, ja tarina on hänen rakkaustarinansa. Toisaalta Aida oli myös kiva antaa, koska se sopi edesmenneen perheemme Alpo-koiran nimen kanssa yhteen (molemmat a-alkuisia). Olen myös aina pitänyt sellaisista vähän erikoisemmista ja näteistä nimistä..

"Alpo": Kerrotaan nyt vielä perheemme ekan koiran, Alpon, nimen tarina. Alpo oli siis dalmatiankoira. Alpolla ei ole virallista nimeä, ja itse Alpokin tuli meille 5 kk ikäisenä edellisestä kodista. Siellä Alpo oli jo nimetty Alpoksi, joten päätimme, ettei sitä enää kannata alkaa vaihtamaan. Aluksi nimi oli vaikea muistaa ja erikoinen ja yksi kaverini äitikin kuuli kerran, että koiran nimi on Alko, mutta sittemmin opin pitämään nimestä juuri sen erikoisuuden takia.

Hillametsän Aito Helmi "Iisa": Iisankin virallisen nimen oli kasvattaja päättänyt (Iisa oli a-pentueesta), mutta silti nimellä on jotain merkitystä minulle, vaikka en tiedäkään tarkemmin, miksi juuri tälle pennulle oli ko.nimi annettu. Kuitenkin Iisa on todellakin aito helmi minulle, ja nimi sopii paremmin kuin hyvin.  (kun ajattelee, miten tämä pentu lopulta päätyi minulle). Ja kyllähän Iisa on muutenkin semmoinen kokonaisuus, että osuva nimi.  Kutsumanimi oli sitten vähän vaikeampi päättää. Itse asiassa olin jo vaihtanut nimeä kolme kertaa mielessäni, kunnes päätin, että se on nyt tässä, enkä enää vaihda.  Sitten, kun pentuni "vaihtui", mietin, voiko saman nimen antaa uudelle ystävälle, jota oli edesmenneelle pennulle ajateltu, ja kysyin parilta ystävältänikin asiaa. He sanoivat, että voin, ja koska en ollut toista pentua kerennyt oikeasti Iisaksi kutsumaan, päätin säilyttää nimen. Iisa-nimikin on varastettu...  nimittäin agilityryhmäkaverillemme Miialle syntyi tytär, joka sai nimekseen Iisa, ja minusta nimi oli niin nätti, mutta kuitenkin yksinkertainen. Onneksi heitä ei haitannut, vaikka vähän matkinkin...  (sittemmin pidettiin Iisoille pentutreffitkin..) muut kaksi nimivaihtoehtoa olivat ensin Kide ja sitten Jade. Ja vaikka tykkään yhä noista kahdesta ekastakin, päädyin kuitenkin Iisaan, koska Iisa on niin söpönkin kuuloinen pehmeä nimi, joka sopi minusta hyvin tuollaiselle ylisuloiselle kultsunpennulle. Eikä ole vielä yhtäkään Iisa-koiraa tullut vastaan (eikä ihmistäkään ennen Miian tyttöä)...

Siinä vastaus haasteeseen, lukijamme voivat jatkaa edelleen haastetta!!