Aida on nyt saanut luvan lepuuttaa vähän aikaa tokokisojen jälkeen. Kisamaista treenailua on silti jatkettava, samoin olen ajatellut, että voisin alkaa jo opettamaan sille paria avon liikettä (noudon se jo osaakin melkein, siinä on vain hienosäädettävää).

Eilen sunnuntaina Iisa leikki taas takapihallamme Seppo-toyterrierin kanssa. Iisa oli ihan riemuissaan ja ne painattivat hurjaa vauhtia takaa-ajoleikkiä.

Tänään menimme paitsi tietysti metsään, myös joen rannalle koirien kanssa. Ilma oli ihana, ainoa hermoja rasittava tekijä vaan oli se, että Aida häipyi taas maisemista ja tyhjensi ilmeisesti jonkun kompostia metsässä. Sieltä sen sai käydä taas hakemassa pois. Iisan kanssa leikin vähän vesileikkejä. En sitten tiedä, onko tällainen hyvästä vai pahasta, mutta Iisa alkoi kiinnostua veteen menemisestä enemmän ja näytti ihan hyvältä alulta pikku pennulle (vaikkei sitten uisikaan vielä).. Näytin Iisalle, että kädessäni oli nami (kuivamuonanappula), ja heitin sen sitten veteen. Iisa tietysti meni hakemaan sen. Heitin aina vähän pidemmälle, mahaan asti tosin vain, eikä Iisa siitä pidemmälle olisi mennytkään. Mutta se alkoi mennä paljon reippaammin ja nopeammin sinne. Välillä se tosin nosteli takajalkaansa sen näköisenä kuin olisi muka pohjan mutaisuudesta piitannut.  tietysti kehuin myös aina kun Iisa meni veteen. Mutta kai tämäkin on jo ihan hyvä alku, Aida ei mennyt ihan pienenä edes tassuihin asti niin kuin Iisa, eikä se sitten talvella enää vettä nähnytkään. Ja jo ekana kesänä 10-11 kk se otti ekat uimaliikkeet ja siitä lähtien se onkin ollut vesipeto!

Huomasin sitten ulkona pienellä hiekkatiellä, jossa Iisa oli vapaana, että sekin alkaa jo pikku hiljaa koettelemaan käskyjäni. Nimittäin kyllähän Iisa tänne-käskyn osaa ja on tullut aina kun olen huutanut (unohdetaan damisekoilut ulkona  ). No, huusin sitten "tänne" normaalisti iloisesti kun Iisa oli vähän matkan päässä. Ensin Iisa tuli vähän matkaa, mutta sitten se jäi norkoilemaan pienen matkan päähän ja katseli mua kuin kysyen "hei ootko nyt IHAN tosissas??". Sanoin uudestaan vielä "Iisa, tänne" eikä se tullut, katseli vain kuin ei olisi koko käskyä kuullutkaan. En muista, jatkoinko itse pari askelta eteen päin vai taakseko menin, mutta Iisa sitten kipitti luokseni. Kehuin ja silitin sitä, mutta en antanut namia. Sitten vielä jonkin ajan kuluttua huusin vielä muutaman kerran "tänne", ja silloin sujui ihan hyvin. Mutta täytyy olla itse tarkkana, että vaatii kaikki pyydetyt asiat loppuun asti, eikä toisaalta pitäisi pyytää mitään sellaista mitä koira ei osaa, eikä antaa koiralle kaikkea sen haluamaansa samalla sekunnilla. Tosin, kyllä Iisan kanssa on perus maltillisuutta harjoiteltu, se odottaa ruokakupilla saa syödä -käskyä sekä on joskus hihnassa katselemassa kun treenaan Aidan kanssa yms. nykyään myös Iisa osaa olla pikku hetken paikoillaan irrotteassani hihnan ja lähtee vasta luvan saatuaan juoksemaan.

Niin, ja lupasin kirjoittaa siitä pentujen nouto-ohjeista, jotka poimin jostain alkuvuoden 2006 GR-lehdestä. Päätin ottaa Iisan kanssa vähän askeleita taakse päin ja tehdä ohjeitten mukaan, josko näkisi mitään muutosta. Ja tosi hyvin menee tähän asti! Eli aluksi neuvotaan leikkimään "sylileikkiä" pennun kanssa. Annetaan pennun jahdata damia esim. selän takaa jne. ja antaa sen saavuttaa saalis, ja tämän jälkeen pitää pentua hellästi lähellään, silitellä selästä ja mahan alta ja kehua. Välillä voi damin ottaa nätisti ja antaa takaisin. Tavoite on siis se, että pentu oppii saavuttamaan turvallisuuden tunteen, vaikka sillä onkin aarre suussaan omistajan lähellä. Iisan kanssa tätä onkin tavallaan jo tehty ihan aluksi, kun opeteltiin pitämään damia. Eli tavallaan ei meille ollut uutta tämä vaihe. Iisa on ehkä nyt muutaman harjoituskerran jälkeen vielä enemmän sylissäni/lähelläni damin kanssa, eikä yritäkään lähteä mihinkään (siis SISÄLLÄ). Ja Iisa antaa minulle myös damin hyvin, ei siis yritä kääntää päätään pois. Tuntuu, että siis Iisa tuntee olonsa turvalliseksi?

Siirryin jo vähän seuraavaan vaiheeseenkin. Siinä dami vieritetään kerran lattialle, ja annetaan pennun hakea kerran, minkä jälkeen voidaan leikkiä "sylileikkiä" pari kertaa. Sekin menee hyvin ja Iisa hakee innolla, eli voisimme jo vissiin mennä seuraavaankin vaiheeseen. Siinä dami voidaan vierittää/heittää jonkin huonekalun taakse, mutta näistä seuraavista vaiheista sitten enemmän kun sinne päästään. Nyt viimeksi vierittäessäni damin, otin avuksi myös pillin, jotta Iisa oppisi, että se damikin suussa voidaan puhaltaa pilliin, eikä oppisi vain tiputtelemaan ja tulemaan ruoan toivossa. Ihan hyvin meni se yksi kerta.  Iisa ei tiputtanut damia, vaan tuli luokseni.

Tällaista ollaan tehty nyt Iisakin (hehheh näitä Masan keksintöjä) kanssa. Tänään huomasin, että nyt on kulmuritkin vaihtumassa ihan just. Toivottavsti ehtii tippua ennen uusien tuloa. Viimeksi rokotuksilla ell. sanoi, että huomaat sitten, kun hampaan alareuna muuttaa väriään ja ihan totta! Kuulemma saisi heilutella ja leikkiä runsaasti vetoleikkejä ja antaa luita yms. Heiluttelinkin sitä ihan vähän, mutta (heh, kuulostaa tyhmältä) minusta oli jotenkin inhottavaa heilutella hammasta. Hyi, eihän sitä tiedä vaikka se olisi pikkasen kipeäkin. Tai tuskin nyt oman hampaan heilutteleminen ja vetäminen tuntuu kovin mukavalta. Täytyy siis ottaa yksi erä Iisan kanssa ankankiskomisessa.