....haahaa, ei kuitenkaan meille (vielä ;P), vaan tokoryhmäläisillemme Eijalle & Tinolle sekä Mariannelle & Luru-borderterrierille! Hiphiphurraa!  Tänään tosiaan alko tokoharkat meidän osalta. Täytyy panostaa enemmän taas kotitreeneihinkin. Eijan kyydillä menimme. Kuitenkin, edellä mainitut parivaljakot olivat keränneet alokkaan koulutustunnukset kesän aikana, ja nyt oli oikein limsaa ja pullaa sen kunniaksi!  Näkyihän tuo tokon treenaamattomuus parissa liikkeessä. Nyt olikin aika itsenäiset treenit, eli kouluttaja katseli vain paikalla makuun ja seuraamisen, ja muuten teimme oikeastaan itseksemme kaiken.

Niin, joo, kyllähän kouluttaja kävi läpi myös luoksepäästävyyden kaikilta. Aidalla meni hyvin. Ei siis noussut seisomaan tällä kertaa, ja oli kontaktiakin. Sitten varsinaisiin liikkeisiin, joita treenasimme tänään:

paikalla makuu: meni jälleen tosi hyvin, mutta Aida ennakoi istumaan, kun en tarpeeksi nopeammin antanut namia maahan. Naksutreeniä pitäisi kenties harrastaa... Aika oli 2 min, ja kävin kesken kaiken palkaamassa, kun Aidan vieressä kaksi koiraa nousivat ja riehuivat vähän. Onneksi Aidalla hermo kesti.

seuraaminen: meni hyvin, tosin minulla olikin makupala suussa koko ajan. Käännökset olivat kuulemma tiiviitä, PAITSI täyskäännös. Eli sitä pitäisi harjoitella vielä kunnolla namilla. Teimme sitten itseksemme pieniä muutaman askeleen seurauksia myöhemminkin, ja käännöksiä paikoillaan.

liikkeestä seisominen: meni ihan nappiin! En käyttänyt seurausosiossa namiapuja, mutta Aidalla oli hyvä kontakti! Se myös pysähtyi heti, eikä ottanut askelia eteen päin. Itse en kävellyt kovin pitkälle. Sain myös palkattua Aidan seisaaltaan ja vapautettua sen suoraan taakse, ei tullut siis ennakointia, jes!

luoksetulo: olisiko treenauksen puute näkynyt tässä vähän (niin kuin seuraavana alla olevassa estehypyssäkin)? Nimittäin Aida hiippaili mukanani takanani, kun sen olisi pitänyt istua ja odottaa paikoillaan. Siitä seurasi tietysti se, että palautin sen paikoilleen. Tällä kertaa pysyi, ja luoksetulo oli ihan hyvä. Sama oli toisella kerralla. Kun palautin Aidan paikoilleen, ja se pysyi sitten toisella kerralla, kävin palkkaamassa sen sinne.

estehyppy: kokeilin, miten tämä on muistissa. Aida hyppäsi ja odotti käskystä pari sekuntia, kunnes hiippaili luokseni. Otimme uusiksi, ja korostin sanaa "odota". En myöskän odotuttanut Aidaa kauaa, vaan menin palkkaamaan sen. Se istahtikin ilman käskyä, jolloin käskin sen seisomaan. Mutta kun teimme estehyppyä ehkä 4-5 kertaa, niin pari viimeistä kertaa meni jo hyvin. Enkä lopussa käskenyt Aidaa istumaan ollenkaan, vaan vapautin sen aina seisomasta.

ruutu: rehellisyyden nimissä ostin jo toukokuussa Keskiseltä oranssit tötsät ruutua varten, mutta niitä ei ollakaan vielä käytetty kertaakaan kotona...  Eli viimeisin kerta oli joskus viime tokoharkoissa toukokuussa. Mutta Aida kyllä muisti homman idean, ja kaikki meni tosi hienosti! Teimme samaa, mistä aloimmekin. Eli namilautaselle vietiin nami Aidan kanssa, lähetin Aidan ruutuun ja juoksin itse palkaamaan sitä namilautaselle. Lautaselle palkitsin vielä ainakin 3 kertaa. Ihan hyvin Aida psyi seisomassakin, kerran vain yritti koko treenin aikana istahtaa. Tämä meni niin hyvin, että otimme lähetystä jo eri suunnasta, ja pikkasen myös vinosti päin. Mutta kyllä Aida aina suorimman tien namilautaselle löytää...

Niin ahneita ovat nämä tyttöset, että aamulla sai olla molempien kanssa vuorotellen helisemässä. Iisan häkissä oli luu, ja olin unohtanut oven rakoselleen. Ollessani Iisan kanssa ulkona, oli aavistukseni käynyt toteen. Aidalla oli (hyvinpaljonpienentynyt) luu suussaan. Ilman murinoita sain kuitenkin Aidan luovuttamaan sen, kun annoin taskusta makupaloja sille vaihtokaupassa. Sitten Iisa keksi kaivaa vielä silmieni edessä roskapussista banaaninkuoret. Se tosin toi ne mulle ihan suosiollisena, ei tarvinnut kuin sanoa "täällä" ja kyykistyä. Tätä herkkua Iisa ei valitettavasti saanut enää takaisin, mutta taskusta nameja kylläkin.

Damin pitämistä ja istumista pillistä on harjoiteltu tänään. Damin pitäminen sujui oikein nätisti, kun kyykistyin, niin Iisa tuli vielä rintakehälleni sen kanssa.  Istuminenkin sujui kivasti. Huomaa kyllä, jos vaadin siltä liikaa. Pari kertaa tuli annettua käsky vielä liian pitkän matkan päästä, niin Iisa juoksi minun luokseni istumaan. Mutta metrinkin päästä sujuu kyllä jo.  Silloin Iisa istuu paikoillaan, ja tulen palkkaamaan.

Aamulla meitä vastaan tuli rapussa naapurimme (okei, en tiennyt, että hän on meidän naapuri, mutta näköjään asuu samassa kerroksessakin). Hänellä oli aikuinen rottweiler sekä pentu sylissä. Minä olin tulossa vain Iisan kanssa. Pentu oli kuulemma 9 vko. Iisa heilutti sylissäni kovasti häntäänsä, ja vissiin vauvat nuuhkasivat toisiaan kuonoista. Täytyy toivoa, että joskus vauvat pääsisivät vähän paremmin tutustumaan toisiinsa.