Eilen siis tulimme tänne Virroille autolla. Iisa nukkui melkein koko ajan ja Aida katseli maisemia.  Yhden pysähdyksen teimme Lahden jälkeen. Se on täällä muuten ihan kuin kotonaan, eikä ollenkaan vierastanut!  aluksi se vain juoksi sisällä täysiä Aidan kanssa. Ei Iisalla kuitenkaan ole koko taloa käytössä, niin kuin ei Aidallakaan pentuna. Yöllä Iisa nukkui kevythäkissä, sillä oi vähän levoton yö, koska oli kuuma ilmeisesti.

Tänään sunnuntaina Iisa on myös ollut yhtälailla ihan normaali ihana itsensä (niin kuin siis eilenkin), ja se pääsi taas heti aamusta tien päälle. Lähdin ajamaan koirien, iskän ja parin siskoni kanssa klo 7 agilitykisoihin. Lähtö vähän viivästyi, ja vähän joutui ajamaan kovalla kaasujalalla, mutta oltiin siis juuri ja juuri 8.30 perillä Lempäälän ja Tampereen rajoilla. Iisa nukkui taas kaikki matkat. Iisalla oli myös kevari mukana, jossa se sai välillä huilata ja odotella kisapaikalla. Maksiluokassa oli koiria paljon. Oman jännityksensä päivään toi se, että Aidan pari vuotta vanha Hurtta-merkkinen panta meni rikki ennen lähtöä, kun Aida kiskaisi kovaa. Se oli puolikuristava ja siinä oleva metallisolki vain katkesi. Mulla ei tietenkään ollut varapantaa, ja kisapaikalla oli myynnissä vain jotain niin hepposen näköisiä pantoja, etten sellaista ostanut. Eli pantaostoksille siis... Tein oman viritelmän hihnasta ja pannasta, jotta sitä sai kuitenkin talutettua.

No, kun olin tutustumassa ekaan rataan (hyppy), huomasin yhtäkkiä, että jaloissani pyörii koira... tarkemmin katsottuna Aida...  sitten iskä juoksee ottamaan Aidan kiinni. Aida oli vetänyt päänsä pannasta.  onneksi se oli tutustumisvaihe kuitenkin. Tuomarina oli Anne Huittinen. Hyppyrata ei ollut mikään vaikea, mutta se sisälsi pari kohtaa, jossa piti tehdä (esim.) takaakierto, ja vielä aika laajalla kaarella. Radalla oli myös pussi, sekä OKSERI, jota olemme tasan yhden kerran treenanneet.  mutta se onkin vain sellainen "kaksoishyppy", ei siis mikään vaikea, eikä mulla ole erillistä käskyäkään siihen (muuta kuin normi käsky painokkaammin). Hylky meille tuli radan loppupäästä, kun Aidaa veti yksi putki vähän liikaa. Muuten olen tyytyväinen, takaakierrot oli onnistuneita, kepeillä ei oiottu ja okseri ja pussikin suoritettiin hyvin (pussilla tosin ensin olis tullut yksi kieltäytyminen)!

Agilityrata sisälsi myös yhden agimaailman kummallisuuksista, pöydän. Sitä näkee missään kisoissa harvoin, mutta tänne se oli eksynyt. Onneksi Aidalla kuitenkin oli pöytä hyvin hallussa: täydestä vauhdista se hyppäsi ja istui pöydälle ja odottikin sen viisi sekuntia, kun tuomari laski. Silti meille tuli hylky aika alussa. Jostain syystä ennen keinua Aida ajautui hyppäämään hypyn. En tiedä, johtuiko se jostain, mitä itse tein, voi olla... (kun ei tullut videoitua). Loppurata meni hyvin muuten, paitsi Aida meni monta kertaa renkaan sivusta, ja lopuksi näytin sille taas kädestä pitäen ennen kuin rata pääsi jatkumaan.

Halli oli sisähalli, jossa oli kumimatto pohja, oikein ihanteellista pohjamateriaalia!  Myös Iisa pääsi aina odotteluaikana häkistä kisamenoa katselemaan. Sitä ei paikka ujostuttanut, eikä kyllä vieraat koiratkaan! Myös tätini tuli paikalle amerikancockerspanieli Nekun (Frosty Kiss' Dream Caramel) kanssa. Iisa ja nekku yrittivät taas leikkiä villiä takaa-ajoleikkiä hihnassa.

Ajoimme kisojen jälkeen kylään mummulleni ja papalleni Tampereelle. Ensin Aida odotteli autossa ja Iisa sai tulla sisälle (asuvat kerrostalossa). Menin hissillä taas Iisan kanssa, mutta ei se sitä ihmetellyt (eikä Aidakaan).  Mummun ja papan luona tuli nähtyä myös muutamaa muutakin sukulaista, jotka olivat vierailulla sekä perhoskoira Seriä. Iisa ja Seri juoksivat aluksi ympäri huoneistoa, mutta sitten ne olivat ihan nätisti rauhassa. Tosin minä kuljin ja keräilin kaikki Serin jemmaamat puruluut pois, kun Iisa löysi niitä aina jostain.  Sitten Iisakin pääsi autoon odottelemaan yksikseen, kun vein Aidaa pissalenkille ja Aidakin tuli sisälle vähäksi aikaa. Tällä kertaa Iisa ei pitänyt autossa mekkalaa, niin kuin viimeksi Inkan autossa, vaan istui ja katseli ulos ja ilmeisesti nukkuikin, mutta olihan Iisa jo toki väsynyt. Aidakin pienensi Serin syömättömiä puruluukätköjä omalta osaltaan.

Mummun ja papan luota ajoimme vielä tädilleni ja serkuilleni Tampereen sisällä. Aida ja Iisa nukkuivat autossa jonkun aikaa, mutta pääsivät vielä heidän aidatulle pihalleen juoksentelemaan. Ensin otin vain Iisan, joka tutustui Milouun (u) ja Nekkuun (n) lähemmin. Iisa taas haukkui niille aluksi, kun lähestyttiin, mutta oli kyllä harvinaisen reipas!  vapaana ollessaan se ei vain koko aikaa madellut koirien edessä, mutta ei kyllä leikkinytkään pahemmin. Kai se on sitten niin, että Iisan mielestä on kuitenkin turvallisempaa hihnassa muiden koirien keskellä!  hihnassa kun se aina oikeastaan leikkisi.. Hain myös Aidan pihalle autosta. Se sai Iisankin kinttuihin vähän vauhtia, kun Iisa yritti Aidaa jahdata ja vähän leikittää vapaana. Aida löysi myös taas tavan toteuttaa itseään eli karata. Se löysi aidasta pienen raon, josta se livisti. Tänne-käsky meni vähän kuuroille korville, mutta kun sanoin "ruoka" (huvikseni testiksi), tuli Aida lujaa hypäten aidan yli luokseni.  tässäkö ratkaisu karkailuihin, heheh..  Kyllä nyt maittaa uni koirille.

Iisa & Nekku