Onpas mennyt taas melkein viikko viime kirjoituksesta. Muuten ei ole mitään erikoista tapahtunut, mutta maanantaina kävimme taas Räskissä Inkan ja Ronjan kanssa. Tosin Aida oli vain mukana. Sille tein vain perustottelevaisuutta, meni (muistaakseni) ihan ok. Käytiin myös Inkan kanssa avaamassa maanantai-iltana avantouintikausi.  Keskiviikkona sitten mun pikkusisko tuli tänne Kotkaan, ja tänään on eka syyslomapäivä!  huomenna la olisi tarkoitus suunnata Virroille, kun iskä tulee tänne hakemaan. Onhan se aika mukavaa näin melkein viiden kuukauden jälkeen.  

En ole edes tuon sunnuntain jälkeen treenannut mitään kenenkään kanssa. Tänään Iisa oli vähän oudolla tuulella, onkohan sille iskemässä vähitellen joku mörköikä..  olin nimittäin sen kanssa kahdestaan aamupäivällä tutussa lähimetsässä,  jossa ollaan oltu noin miljoona kertaa ennenkin (ja myös tosi usein ulkoillaan kahdestaan, useammin kuin koko lauman voimin). Iisa oli aluksi jotenkin outo, ihan kuin se olisi ollut koko ajan varuillaan jotenkin. Sillä oli vielä vähän niskakarvat pystyssä, eikä se juoksennellut niin paljon kuin yleensä. Se myös hyvin tarkasti kuunteli kuuluvan hälytysajoneuvon äänet sekä katseli tiellä näkyviä ihmisiä tarkasti. Olisi kenties pitänyt ite tajuta jättää treeni YRITYKSET tekemättä. Iisa kuitenkin "normalisoitui", se innostui kun otin damin esille ja kävimme viemässä sen metsäpolulla ihan pienen matkan päähän. Se myös lähti hakemaan, mutta sitten sille tuli joku vaihe taas päälle. Se nimittäin tiputti sen, eikä ollut ollenkaan enää kiinnostunut, vaikka yritin sitä saada ottaan sen itse maasta. Ei myöskään kiinnostunut, kun yritin "sylileikkiä". Tunginkin damin vain takaisin taskuun, ja menimme kävelytielle ja sitten myös lähikaupan pihaan. Siinä Iisa oli jo ihan normaalin iloinen ja oloinen. Harjoittelimme ohitusta taas muutaman ihmisen ja autonkin kohdalla, sekä yksi koirakko tuli vastaan myös. Iisa yritti yhden haukahduksen tehdä. Kaupan pihalla myös yksi pikkutyttö silitti Iisaa. Oli se siis siellä ihan "tavallinen".

Ajattelin sitten vielä kotipihalla, jossa Iisa juoksi vielä vapaana, kokeilla pelkkää sylileikkiä damilla. Kyllä se nyt pystyi keskittymään, ja olin innoissaan, mutta se lähti parin metrin päähän juoksentelemaan dami suussaan, ihan kuin silloin joskus aikoja sitten.  PÖH. Kyllähän me ollaan tehty sisäharjoituksia jo vaikka kuinka kauan ja ne menee aina sisällä tosi hyvin, mutta pitääköhän silti vielä ottaa askel taakse päin harjoituksissa...

Lopuksi jotain kivaakin: Aidalle on kehittynyt joku ihme taito ilmiantaa Iisa silloin kun se on tekemässä pahojaan.  kun olen koneella, koirat joko makoilee tossa pentuaitauksen toisella puolella tai leikkii keskenään. Jos Iisa häviää näkyvistä, se yleensä on tekemässä jotain koiruuksia. Aida on muutaman kerran nyt tullut aitaukseen eteeni vain seisomaan ja tuijottamaan. Kun nousen ylös, Aida "johdattaa" mut makuuhuoneeseen/sinne missä Iisa on, ja sillä on ollu aina suussa joku kielletty esine. Hyvä Aida!  ja kielletyistä esineistä puheen ollen, en ole ikinä torunut Iisaa, jos sillä on joku kenkä tms. kielletty esine suussa. Se on aina tuonut ne mulle ja oon kehunut/vaihtanut johonkin leluun. Etten sammuta sen noutohalua.