"Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia. -- Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa." (Cheek: Jippikayjei)

Eilinen 6.11: Niin siinä kävi, että eilen Aida suoritti tokossa toisen ALO-luokan 1-tuloksensa. Saimme vielä puoli pistettä enemmän kuin viimeksi eli 181,5 p.  Sijoituimme kuitenkin hienosti 3.sijalle 18:sta koirakosta!  tosin, rehellisesti täytyy myöntää, etten uskonut meillä ihan noin hyvin menneen.  Kerron kohta, miksi. Aamulla kävin lenkillä ja tein Aidan kanssa damilla pari muistiharjoitusta ja yhden lyhyen markkeerauksen. Meni hyvin. Kisoihin menimme Helenan ja australiankarjakoira Tykin kanssa. Helena ja Tykki muuten tekivät avoimessa luokassa hienoa työtä saaden TK2-tittelin, joten ei turha reissu kummallekaan meistä.  Koepaikalla kävimme vielä lenkillä ja koirat saivat olla vielä vapaina.

Tuomarina toimi jälleen Tommi Varis, ei mikään lepsu, mutta reilu ja mukava tuomari.

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makuu: 10

Seuraaminen kytkettynä: 7 (oli ihan hirveän näköistä mun mielestä! Aidalla oli nenä maassa vähän väliä ja koska se ei itse nostanut sitä, nykäisin taluttimesta vähän pari kertaa. Se oli tietysti erittäin epätoivottavaa.)

Seuraaminen vapaana: 8 (ei mennyt myöskään mielestäni sen paremmin. Aida ei tosin ehkä nuuskinut niin paljoa, mutta se tuli takanani välillä, että välillä täytyi oikein vilkaista, seuraako se ja antaa lisäkäskyjä. Kontakti oli välillä ilmeisesti hyvää. Tuomari sanoi, että korvasin hihnankäyttöä muutamilla lisäksäkyillä, vaikka koira ei tarvisi niitä.)

Liikkeestä maahanmeno: 10 (ilmeisesti meni hyvin!)

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seisomaan jääminen: 9 (Aida ilmeisesti vähän ennakoi perusasennossa, pysähtyminen oli ihan hyvä.)

Estehyppy: 9,5 (Aida hyppäsi hyvin ja innokkaasti, mutta pysähtyi/jäi aika kauaksi esteestä ja vähän vinoon suhteessa esteeseen. Ei se kuitenkaan ennakoinut onneksi perusasentoa tai muutakaan.)

Kokonaisvaikutus: 8,5 (Hihnasta nykiminen ekassa seuraamisessa pudotti ainakin puolella pisteellä.)

Eli siis. Mulle jäi sellanen kuva, että ihan hyvin meni, paitsi seuraamiset. Sen takia yllätys oli täydellinen, kun lopulta kolmanneksi sijoituimme! Paljon tuli kuitenkin kehuja, että meni tosi hyvin, ja näytti nätiltä tms... joten kai se Aida sitten jotain hyvinkin teki!  tietysti tuo seuraaminen konkretisoituu siinä itselle ihan eri tavoin kuin katselijoille. Sanoin, että on niin vaikeaa ollut saada ja löytää Aidalle oikea vire, joko se on superinnokas tai sellainen "ei kiinnosta". Helena sanoi, että nyt oli Aidalla oikea vire. Mutta kai siitä kertoo tuloskin. Tein kaikki niinkuin viimeksikin, siis että laitoin Aidan liikkeiden välillä maahan ja käskin sen myös seurata kehän sisällä liikuttaessa. Mieleeni vain palaa yhä uudelleen treeniryhmämme toisen vetäjän, Jaanan, lausahdus kerran: "kun nopean koiran kanssa asiat loksahtaa kohdilleen, niin silloin ollaan palkintopallilla."  Meitä kannustamaan tuli myös Inka ja Arttu, heille kiitos siitä! Tietysti paikalla oli paljon oman seurankin väkeä. Kyllähän tätä vielä sen verran juhlistettiin, että menin Inkan ja Artun kanssa Rossoon syömään ja juomaan. Täydellisen päivän (no joo, ei kylläkään täydellinen suoritus lähellekään) täydellinen lopetus. Ja se vain tuntuu niin hyvältä, koska tietää, että me ollaan niin ansaittu tämä!

 

Tämä päivä 7.11: tänään menimme pitkästä aikaa noutajaharkkoihin Inkan ja Artun kanssa. Olisin ottanut Iisankin mukaan ekaa kertaa penturyhmää, mutta Iisa on ollut ihan koko eilisen päivän ja vielä aamullakin taas ripulilla, joten en viitsinyt ottaa sitä. Mikähän silläkin on taas, yksi kunnon ripulitauti oli jo vähän aika sitten.  kovin oli limaista ja haisevaa ja oli tehnyt eilen sisällekin, mitä ei ole enää vähään aikaan tehnyt. Mutta eniten harmittaa se, että piti taas pitää Iisaa paastolla, kun se on sellainen hoikkis jo valmiiksi.

No niin, siis noutajakouluun menimme. Aluksi teimme hihnassa seuraamista ja toisten koirakoiden välistä pujottelemista. Pujottelu meni ihan hyvin, mutta eka seuraus ei. Taas oli nenä kiinni maassa. Ja tämähän ei nyt ollut sellaista tokoseurausta, mutta silti Aidan pitäisi seurata ja pitää yhteyttä ohjaajaan. (Aidalla on 2 eri seurauskäskyä). Varsinainen kerran aihe oli LINJAT pellolla. Käytännössä tämä vaikutti meillä lähinnä muistiharjoitukselta, kun kävimme oikealle ja vasemmalle viemässä damit ja haetuttamassa ne erikseen. Meni kyllä tosi hyvin molemmat! Aida tosin molemmilla kerroilla juoksi ensin ohi, mutta korjasi sitten nenällään ja etsi damin. Haku ja palautuskin oli molemmilla kerroilla hyviä!  Oikealla ja vasemmalla oli siis aurauskepit, jonne damit piti viedä (me vietiin siis erikseen). Ja matkan pituuden sai itse valita. Vasemmalla puolella oli haasteena oja, joka piti ylittää.

Kyllä oli yllättävän kylmä ulkona, olisi saanut olla vielä villasukatkin jaloissa. Arttu muuten eilen kysyi, onko Aida muuttunut jotenkin kun toinen koira tuli. Mielestäni Aidassa ei mitään radikaalia muutosta ole tapahtunut, mutta kyllä se on vähän pehmentynyt luonteeltaan ja tullut leikkisämmäksi. Aidahan on todella yllättänyt minut, kun pentu tuli. Luulin, että Aida olisi se "pomottaja ja mustasukkainen", mutta Aida onkin se, joka väistyy pennun tieltä ja etenkin leikkii sen kanssa kunnolla ja suostuu myös itse alistumaan, mikä oli aika yllätys. Aida on ollut todella hyvä pennun kanssa!

Iisan kanssa kotona ulkona tein pillistä istumisharjoituksia muutaman. Iisallekin tauko on tehnyt hyvää, se osaa istua jo suht' pitkän matkan päästä ja odottaa, että tulen sen luokse palkkaamaan. Myös sivulle tuloa ja paikalla istumista harjoiteltiin, lopuksi myös damilla sylileikkiä. Damin kanssa meni kyllä sylileikit hyvin. Vähän Iisa yritti musta irrota tai lähteä pois päin, mutta se myös tuli luokseni kun kutsuin ja kehuin kovasti, sekä pyöri lähettyvilläni. Annoin myös pari kertaa makupalan luovutuksesta.