Silmät ristissä täytyy kirjoittaa, vaikka on jo myöhä. x) Ei ole enää montaa lomapäivää jäljellä...

Tänään ja eilen sain aikaiseksi tehtyä varisharjoitusta Iisan kanssa. Kyllä nyt oli ilmassa pieniä edistysaskelia, jesss!!!  Teimme eilen aluksi niin, että varis oli maassa, Iisalla noutajahihna ja kävelimme variksen ohi. Iisa nappasikin sen siitä heti mukaansa. En ole kyllä vielä opettanut Iisalle mitään varsinaista seuraamista, joten ei sitä olisi voinut vaatiakaan, mutta Iisa kyllä kulki hihnassa varis suussa...lahjakkaasti mua paljon edellä. Vaihtelin välillä suuntaa, yritin saada sitä mukaani. Samalla höpöttelin jotain iloisesti. Sitten lopussa päätin vielä uhmata kohtaloa ja annoin Iisan pitää vapaana varista. Lähtihän se toki juoksentelemaan pitkällekin, mutta tuli kuitenkin kutsuista (ja kehuin sen tullessa). Ei olisi malttanut pysyä lähelläni, mutta rapsuttelin selästä ja mahan alta ja näin vaivihkaa yritin pitää lähelläni.

Tänään teimme samat temput, tosin Iisa oli tosi mainio.  Nyt se vaan jo muisti jutun juonen niin, että kiire oli variksenkin luokse melkoinen. Yritin taas vaihdella suuntia, että Iisa vähän enemmän tarkkailisi minua (no en nyt voi sanoa, että seuraisi, kun se ei osaa seurata vielä). Sitten kun irrotin hihnan, annoin vain variksen rauhallisesti Iisalle suuhun. Iisa ei lähtenyt juoksemaan mihinkään! Se pysyttelin hyvin lähelläni! Voi kuinka iloinen olinkaan.  Teimme tämän aika myöhään ulkona. Olin juuri sitä ennen antanut iltaruoan, joten ehkä se vähän rauhoitti. Mutta toivotaan, että pienet edistysaskeleet nyt alkavat edistää..

Kun täällä on niin kylmä, päätin ihan huvin vuoksi tehdä eilen sisällä koirille jotain aktivointijuttua. Päätin kokeilla, miten koirilta sujuisi makkarajälki (siis ihan puhtaasti omana huvina testasin). Ensimmäinen koekaniini oli Aida. Aida oli ihan pihalla aluksi, sen kun olen opettanut etsimään makupaloja mistä vain piiloista. Aluksi se ei meinannut tajuta, että siinä on hajujälkeä, jota pitäisi seurata, se vaan lähti nenällään nuuskimaan ja kiertelemään laajalla haulla. Olin ilmeisesti laittanut makkaranpaloja "jäljelle" liian harvaan. Vedin jälkeä siis lattialla. Hieroin makkaraa aloituskohtaan ja laitoin siihen yhden palan. Siitä vedin suoran lenkin, jonne matkan varrelle ripottelin palasia ja loppuun isomman palasen. Aida ei siis siitä huolimatta aluksi ollenkaan pysynyt jäljellä. Vasta lopussa se alkoi ehkä saada ideasta kiinni, tosin olin laittanut vähän tiheämpään makkaroita.

Iisalla puolestaan ei ole mistään etsimisestä mitään hajua ennestään. Ei sekään tietysti heti täydellisesti hokannut, mutta ihan ok. Se kyllä eteni namijanaa (laitoin jo sillä heti aluksi sitten melko tiuhaan), mutta palasi sitten taakse päin ja harhaili muutenkin.