Tänään kävi niin hauskasti, että tuli oikein tuplatreenit Iisalle nou:ssa! Aamupäivällä nimittäin kävin erikseen molempien koirien kanssa ulkona. Iisan kanssa tein kaksi normaalia muistiharjoitusta damilla. Matkaa pidensin nyt ihan aavistuksen. Molemmat kerrat meni oikein hyvin, ei valittamista. Tosin välillä Iisa yritti kantaa damia narusta, mutta yritän korjata sen jos pystyy antamalla damin sille oikein suuhun.

Illalla Riikka soittikin vielä yllättäen minulle, ja he tulivat tänne meille, jossa kävimme metsälenkillä ja vähän treenasimme myös. Iisa tykkäsi leikkiä Nella-labradorin kanssa. Riikka otti mukaan kestokanin, jolla teimme kanijäljen kaikille koirille (toki eri paikkoihin). Haastavaa oli tietysti se, että oli hankea, mutta yritimme tehdä sinne, missä on mahdollisimman vähän lunta.

Aida jäljesti hyvin. Tosin ei sen jälki mikään kovin pitkä ollut, mutta hiukan kaareva niin kuin käsittääkseni taippareissa. Aida kuitenkin eteni suurimmaksi osaksi jäljellä ja käytti nenäänsä. Ja se myöskin otti "kanin" suuhunsa löydettyään sen ja toi sen minulle! Eli Aidalle kiitosta.

Iisakin saa kiitosta, mutta sillä vaan kesti hiukan kauemmin ennen kuin se tajusi, mitä pitää tehdä. Tosin ei se mitään, Aida on tehnyt tätä ennenkin. Iisa ei tajunnut ollenkaan nuuhkia maata, vaikka näytin kädelläni. Se vain yritti alkaa leikkimään ja syömään lunta. Näytin yhä kädelläni vanaa ja kuljin sitä pari askelta eteen päin. Iisakin sai lopulta hajun ja ymmärsi lähteä seuraamaan sitä. Matkaa oli jäljellä enää vain vähän, mutta jäin odottamaan paikalleni. Iisa toi minulle saaliin myös, eikä lähtenyt juoksemaan pitkin poikin.

Sitten oli vielä yksi damiharjoitus, tosin olisi varmaan kannattanut pysytellä yhdessä tehtävässä. Iisan tajuttua nenätyö, se ei meinannut edes ottaa kontaktia minuun, vaan nuuhki koko ajan ilmaa ja maata ja kiskoi sinne, missä vanhat jäljet olivat. Lopulta avustin sen kuitenkin sivulleni (päivällä meni ilman mitän käsiapua), sanoin "paikka" (totteli), vein damin eteen ja lähetin. Haku meni hyvin, jopa vaikka oli muita koiria paikalla ja kaninhajuja. Tosin Iisa yritti lähteä dami suussa vanhalle jäljelle, mutta tuli käskystä.

Iisalla on muuten lisää hauskoja tapoja. Laitoin aamulla molempien korviin sellaista koirien korvanpuhdistusainetta, koska Iisa ravisteli. Aida ei mitenkään pidä toimenpiteestä, se yrittää livistää jos pystyy, ja sitten ravistelee korviaan ihan hullun lailla ja raapiikin kenties. Mutta niinhän sitä pitääkin ravistella, että sitten saa pyyhittyä ne mönjät "ulkokorvasta" pois. Iisa ei ravistellut juuri ollenkaan (ehkä kerran vähän). Se sen sijaan kävikin omalle pedilleen maata ja hinkkasi kuonoaan ja korviaan peittoihin ja samaa "kylkimyyryä" se teki lattiallakin. Hauskaa. Kerronpa samalla myös toisen hauskan tavan. Ulos mennessämme Iisa on yleensä niin innoissaan, että vikisee koko matkan täältä kolmannesta kerroksesta ulko-ovelle. Rappuja kävellessäkin se vikisee kuin ei saisi saalistaan kiinni. Hauska pikku elikko.

Iisa näköjään sattui syömään ystäviemme kanssa ulkoillessa melkoisen määrän lunta, koska se pissasi sisällä lattialle. Nyt se on jo sentäs pidätellyt kokonaiset koulupäiväni, mutta en ole vielä uskaltautunut laittamaan mattoja takaisin, kun niitä on vaikea pestä.

Tässä vielä Iisan melkeinpä ensimmäinen "harrastuskuva" uudella hyvällä digikameralla, jonka ostin perjantaina. (Canon ixus 105)