Mitäs tässä on viikon aikana tapahtunutkaan?

Tosiaan viime keskiviikkona 26.1. kokoontui seuramme KKS:n pentukoiria Keisarinmajan kallioille leikkimään. Meno oli kerrassaan pentumaista ja hupaisaa! Nautin itse ainakin niin paljon koirien leikkimisen katselusta!  Oli tosi kylmä, muistaakseni -19, tunti tarjettiin olla siellä Iisan kanssa, mutta onneksi asutaan ihan vieressä. Paikalla oli: Iisa 8 kk, pyreneittenpaimenkoira Sirius 4 kk, bordercollie Xena 7 kk ja australianpaimenkoira Nella 6kk. Xena onkin jo aiemmin tuttu seuramme agilitytapahtumista.  Iisa leikkikin kaikkien koirien kanssa. Nella oli aluksi arka, mutta kaikki koirat olivat niin samanhenkisiä, että Nellakin pääsi nopsaan mukaan ja leikki Iisan kanssa lopussa paljonkin. Huomasi Nellan paimenkoiran luonteen: lopussa kuumentuessaan, se käytti paljon hampaitaan ja puri oikein kunnolla (leikillään), mikä sai Iisan taas pitkästä aikaa vähän vingahtelemaan. Mutta Iisa alkoikin olla väsy ilmeisesti. Hetken se huilaili lumikasojen päällä ylhäisessä yksinäisyydessään ja keräili voimia, jotta jaksoi sitten lopussa painia vielä Xenan kanssa.

Seuraavana päivänä torstaina menimme agilityyn Helenan kyydissä. Iisa ei ollut mukana. Aida teki kyllä tosi hyvin. Oli yllättäen taas yksi kohta, mistä "väännettiin kättä hiukan", mutta parin kerran jälkeen se alkoi mennä. Yleisesti ottaen Aida oli hyvin kuulolla! Toivottavasti ensi sunnuntainakin olisi kuulolla, eikä päättäisi itse, mitä tehdä.

En ole viikon aikana tainnut tehdä kertaakaan noutotreenejä kenenkään kanssa. Iisan kanssa olen keskittynyt ulkona enemmän tokoilun saloihin ja näyttelypuoleen, kun sellainenkin olisi edessä.  Pääsääntö on, että Iisa keskittyy hyvin ja menee hyvin, kun tehdään kaksin minun kanssani. Silloin se esim. osaa mennä ilman kättä sivulle. Mutta jos näköpiirissä on muita koiria tai Aida kytkettynä puussa, niin silloin se ei osaa keskittyä ja alkaa riehumaan. Kerran esim. kun pyysin Iisaa sivulle, se hyppäsi ihan niiltä sijoiltaan varmaan suoraa kasvojeni korkeudelle ja teki mulle naarmun kasvoihin.  Mutta Iisa osaa nykyään myös mennä maahan pelkästä sanallisesta käskystä! Tietysti Iisa on vielä kovin häiriöherkkä, mutta on kiva huomata, että se on tosi nöyrä ja kuuliainen koira, joka toisaalta myös tottelee, vaikka edessä olisi jotain kivempaa (kuten ruusupuska tai ihmisiä tms.). Iisa on alkanut kehittyä myös siinä, että nykyään saa ihmisiä kulkea/tulla vastaan jo paljon lähempänä kuin aikaisemmin ja Iisa tulee luokseni eikä heti ryntää ihmisten luokse. Huomaa siis kyllä, että vaikka Iisa on toisaalta aika itsenäinen niin kuin Aidakin, mutta sillä on paljon enemmän sellaista nöyryyttä ja kuuliaisuutta, mitä Aidalla on vähän.

Aida oli hyvä muuten kerran ulkona metsässä. Se näytti vähän älykkyyttään minulle.  Nimittäin Aida oli lähtenyt juoksemaan eri suuntaan jonkun hajun perässä. Iisa tietysti meni Aidan perässä. Itse lähdin päin vastaiseen suuntaan ja olin yhden männyn takana, mutta kuitenkin selvästi näkösällä. Aida juoksi jonkin ajan kuluttua luokseni, mutta Iisaa ei kuulunut. Vähän aikaa kun odotin, niin Iisakin pinkoi, mutta se ei huomannut meitä, vaan lähti juoksemaan sinne suuntaan mistä olimme tulleet. Sitten: en olekaan kovin montaa kertaa nähnyt Aidalta sellaista älykkyyden osoitusta kuin silloin. Aida nimittäin lähti tosta noin vain juoksemaan Iisan perässä ja ilmeisesti kun se oli saavuttanut Iisan, Aida lähti/tuli heti takaisin minun luokseni ja Iisa tuli perässä.   Aida kävi siis hakemassa eksyneen Iisakin takaisin, vaikka noutaja sen pitäisi olla, ei paimenkoira.

No niin, vaihdetaan taas aihetta. Iisan kanssa olen ulkona yksin harjoitellut hihnassa esiintymistä, siis vähän juoksu (nykyään varmaan lähinnä vielä kävely) osuutta. Se on mennyt ihan ok näin yksin. Kyllä Iisa on nyt päässyt vähän jyvälle siitä, ettei saisi hyppiä, kiskoa eikä laukata. Mutta näky on kyllä ekassa kehässä mielenkiintoinen. Kun on muitakin koiria paikalla, Iisa varmaan yrittää vain leikkiä niiden kanssa ja pistää omaa showta pystyyn. Mutta sallittakoon se pentuluokassa. Nyt talviaikaan ei ole oikein ollut missään lähistöllä mätsäreitäkään, että olisi päässyt harjoittelemaan. Mutta me otetaan tämä eka pentuluokka vähän harjoituksen kannalta. Sitten Iisa pääsee keväällä junnuluokkaan ainakin Tuurin näyttelyssä.