Ensin potilas Iisa. Viime yönä se jossain vaiheessa alkoi vinkua, en kyllä tiedä että mitä. Se vain makasi ja vinkui, mutta onneksi lopetti piakkoin. Tän päivän lämmöt: aamulla 39.5, päivällä 39.4, illalla 39.2 eli vielä on lämpöä/kuumetta ja muutenkin kuumeisen oloinen (läähätys yms). Yleisilme oli kuitenkin tänään parempi kuin muina päivinä, mutta nyt illalla on taas pikkasen huonompi. Iisa on nimittäin kävellyt tänään ja päässyt itse ylöskin sekä jopa onnistunut menemään itse hyvin portaat. Nuo portaat kyllä tuotti/tuottaa vaikeuksia, en tiedä, eikö Iisalla riitä luottamus vaiko tekeekö kipeää vielä, mutta alkuun vaatii houkuttelua. Kuitenkaan jalka ei ole todellakaan normaali, eikä oikein toimi 100%, mutta toivotaan, että kuntoutumassa on. Tosin, nyt illan tullen on taas tippunut vointi, johtuen varmaan siitä, kun aamulla annetut lääkeaineet lakkaa pikku hiljaa vaikuttamasta ennen kuin uutta tulee. Nyt illalla taas, kun tulin agilitystä, Iisa ei tullut meitä vastaan ovelle, vaan oli nukkumassa ja nyt se vaan seisoo/makaa ja LÄÄHÄTTÄÄ koko ajan. Eli vähän taas semmoinen ahdistuneen oloinen on.  Ja jäykän. Nyt tuntuu koko Iisa olevan vähän jäykkä, vai onko sitten kipeä jostain (tietäis vaan, mistä). Ruokakaan ei taas nyt tänä iltana meinannut mennä alas, mutta lopulta sain tuputettua sen sille. Syöminen on tärkeää jo ab-kuurinkin takia, sillä se pitäisi ottaa täyteen mahaan. Kuitenkin: Kouvolan eläinlääkäriasemalta soitettiin ja kerrottiin, että borrelia-echrlichia vasta-aineet ovat negatiiviset! Eli eipä saatu vieläkään diagnoosia.  Joku melko kokonaisvaltainen tulehdushan tämän kait kuitenkin on, mutta haluaisin tietää tarkasti, mistä on kyse. Minut vain ohjattiin soittamaan taas Aistiin tai Espoon eläinsairaalaan, jossa on neurologiaan erikoistuneita eläinlääkäreitä. Niinpä soitin Aistiin ja saimme sieltä ajan maanantai-aaamuksi. Siihen asti voin jatkaa antibioottia ja ottaa yhteyttä, jos todella huononee tai jospa vaikka sattuisi paraneen.. Heillä ei ollut viikonlopullekaan yhtään aikoja (eikä Espoossa ole vkl muuta kuin päivystystä). Olinpa sitten missä tahansa, vaikka agitreeneissä Aidankin kanssa, niin huoli Iisasta painaa ihan oikeasti 24/7. Vaikka ei se nyt kuolemanvaarassa ole, mutta nytkin niin sairaan oloinen.

Helena tuli meidät hakemaan Aidan kanssa agilityyn, ja Iisa kyllä ilmeisesti nukkui koko ajan kotona. Aidalla oli hyvä päivä, treenit meni melko hyvin. Olikohan sitten vaikea alkurata vai oliko totteleminen niin rankkaa, mutta toinen rata oli jo Aidan puolelta vähän "himmailua". Jouduttiin kyllä yhtä kohtaa jauhaa, mutta saatiin toimimaan. Onneksi Masa on meidän ideapankki.