...hyvässä ja pahassa.

Aida heitti tänään talviturkkinsa, sillä menimme lenkillä uimaan, kun jäät olivat lähteneet joesta. Kiva asua veden äärellä!  oikeastaan, missä päin Kotkassa oletkin vain, on aina ympärillä joko tämä joki tai meri. Iisakin pääsee rannalle heti kun se saa kävellä vähän enemmän.

Kesän merkkejä pahassa tietysti siksi, että punkit ovat taas täällä! Yök, aina niitä löytyy jostain. Ollaan oltu nyt yksi päivä tasan täällä ja Iisa oli tänään ulkona kävelemässä 5 minuuttia ja heti löytyi punkki kiipeilemästä päästä. Ei tule kyllä täällä olosta mitään ilman punkkikarkotteita! Mutta kesän olemmekin Virroilla ja siellä niitä ei onneksi ole lähellekään näin paljoa. Kuitenkin paras ostaa niskaan laitettavat Expotit koirille.

Minä menin vielä tänään taipparikurssille, tosin ilman koiraa.  Ei se katselukaan kuitenkaan tyhjänpäiväistä ole, tuli taas muisteltua uusia asioita. Aiheena oli hakuruutu. Olisi syyhynnyt sormet treenaamaan, mutta ei Iisa edes olisi vielä osannut tehdä niin vaativaa harjoitusta. Koirille tehtiin pitkiä malttiharjoituksiakin ennen etsimistä (joutuivat istumaan siinä paikoillaan ja lopulta ohjaaja haki variksen). Iisalla olisi hermo kestänyt ehkä viisi sekuntia. Joten parempi oli vain pysytellä katsomopuolella.  Inkakin oli minun kanssa katselemassa ja me vietiin variksia eli täytettiin ruutua.  Inkan ja Artun Ronja muuten sai maanantaina WT-kokeesta alo2-tuloksen ja tulivat vissiin pronssille. Se oli tosi kiva tulos! Ronja on kehittynyt todella paljon,  Mutta asiaan taas. Sain siis variksen mukaan kotiini, ja mun oli pakko näyttää sitä Iisalle, kun se oli siinä valmiiksi sulana.  Kävin viemässä vaan variksen etupihalla nurmikolle IKisan näkemättä ja kävelimme hihnassa sen vierestä. Iisa nappasikin sen heti. yritin vaihdella suuntia ja houkutella ja saada Iisaa kulkemaan mukanani, mutta se taisi mennä aika kiskomiseksi. Toinen kerta meni vähän paremmin. Iisa kyllä kantoi varista nätisti, ei mutustellut yhtään.