Ei HITTO, menee hermot ihan just. Kiva taas kun olin kirjoittanut jo vaikka kuinka pitkästi, ja en tiedä, mitä painoin vahingossa ja kaikki hävisi! Prkle.

No siis eilen kävin tervehtimässä 2-v Ronjaa, jolle vein siankorvia. Niin se aika vaan menee...  Tänään aamupäivällä otin tokotreenit Aidan kanssa hiekkaisella kävelytiellä, joka oli tietysti näihin aikoihin ihan märkä ja täynnä lätäköitä. Mutta pitäähän sitä tehdä märkätreeniäkin joskus, ei tiedä, jos vaikka kokeissa sataisikin. Aida ei varsinaisesti inhoa mennä märkään maahan, mutta alussa hidasteli ja joutui esim. sanoon käskyä pari kertaa. Lopussa ei enää haitannut. Yleisesti Aidan kanssa oli ihan mukava tehdä, koska oli hyvässä kontaktissa. Aidaksi oli jopa suht rauhallinen. Ehkä sillä olisi ollut enemmän "draivia" päällä jos en olisi just ennen antanut ruokaa.  Kirjoitin jo jokaisesta liikkeestä erikseen, mutta nyt en enää jaksa. Täytyy mainita, että seuruu oli taas tosi kivan näköistä, jee! Ehkä tässä edistytään jopa.

Illalla käytiin Riikan, Nellan, Nanan ja Aidan kanssa metsälenkillä Keisarinmajan maastoissa. Iisa joutui jäädä valitettavasti kotiin lepuuttaan. Aida ei edes pörrännyt niin paljoa tällä kertaa kuin joskus.

Iisaa olen lahjoillut aktivointipallolla usein lähteissä johonkin. Se onkin oppinut mukavasti pyörittelyn idean. Aluksi työnjako oli, että Iisa pyöritteli ja Aida kulki perässä ja kokosi namit.  Sitten Iisa oppi, että sieltä tippuukin nameja.

Illalla tein Iisan kanssa tuttua mattoharjoitusta eli lähihaun alkeita. Ei ollut enää juustoa, käytin makkaraa. Ihan hyvin se tuntui silti menevän, matto tosin meni välillä rullalle ja sen oikominen välillä häritsi vähän. Kokeilin sitten huviksi istuttaa Iisan ja antaa vihellystä ja käsimerkkiä vain pelkällä lattialla, ja katsoa, osaako Iisa alkaa nuuhkia. Osasihan se, tosin nuuhkiminen kesti ehkä noin 2 sekuntia ilman mitään erityistä hajua. Sitten Iisa vaan tuli luokseni. Istutin vielä ja annoin käskyt, ja nyt olin nopeampi, että ehdin heittämään palkkaa lattialle pariinkin kertaan sen nuuhkiessa.

Sitten muutama sananen Iisan kuntoutumisesta pitkästä aikaa. Kuten olen jo monta kertaa varmaan sanonut, on vasemman jalan karkeamotoriikka alannut huikean nopeasti. Eli Iisa kävelee ja juoksee ja liikkuminen on kehittynyt siitä kolmen viikon takaisesta Aistin reissusta. Kuitenkaan hienomotoriikkaa/hienompaa kordinaatiota ei olla vielä kaikilta osin saatu takaisin. Esim. jos Iisa koittaa juosta nopeasti yhtäkkiä tai kääntyy nopeasti, ei jalka aina vielä ihan näytä pysyvän täysillä mukana, vaan toimii vielä ehkä vähän hidastetusti. Myös vielä jotkut refleksit ovat hitaampia, esim. jos kutitan oikeaa takatassua, se vetäisee sen pois paljon herkemmin kuin vasemman. Kuitenkin uskon ja toivon kyllä, että jalka tulee palautumaan ennalleen. Hitaasti, ehkä, mutta kyllä se tulee. Lukihan fysioterapeutin ohjeissakin, että halvauksen jälkeen koiran liikkeet voi kehittyä vielä puolenkin vuoden ajan.

Tänään kuitenkin kävelytin aamupäivällä Iisaa meidän takapihalla vähän hihnassa ovesta parkkipaikalle ja takaisin. Matkaa oli muutamia kymmeniä metrejä pihpolkua pitkin (ehkä/noin). Hassua, mutta se oli pisin Iisan kävelemä matka pitkään aikaan. Ja huomasi kyllä taas loppumatkassa jotain erikoista siinä vas.takajalassa/takapäässä, varmaankin, koska Iisa väsyi(?). Siis kyllä Iisa käveli ja olisi juossutkin, mutta huomasi taas, että ihan kuin sen vasemman jalan toiminta/astuminen olisi siinä loppumatkasta heikentynyt. Sitä on kyllä todella vaikea selittää tähän ja yleensäkään, jos ei näe koiraa. Mutta selvää on, että Iisan lihaskuntokin on tässä ajassa heikentynyt varsinkin takapäästä..harmi vain, koska mun mielestä Iisalla oli ihan hyvät lihakset ennen tätä. Joten en tiedä, kai se ja tämä yleinen liikkumattomuus ja kaikki sitten väsyttää noinkin vähästä. Mutta nythän me pikkuhiljaa saadaan alkaa vähän tätä liikuttamista harjoitteleen. Olisi tärkeää fyssarin lappujen mukaan kävelyttää koiraa erilaisissa maastoissa ja esim. mäessä, että saisi mahd. monipuolista liikuntaa. Ja jumppien lisäksi myös takapään kordiaatiota edistävät harjoitukset ovat hyviä, niitä olemmekin ennättäneet jo hiukan tehdä. (esim. koiran pyöriminen ympäri, liikkumisvauhdin muutokset...jne.) Nyt olisi hyvä harjoitella agilitykeppien pujottelua taas..no ehkä sitten pääsiäislomalla.  Laitoin tänään fysioterapeutillekin sähköpostia, kun hän pyysi. Katsotaan, mitä hän sanoo Iisasta ja onko mitään vinkkejä jatkoon.

Huomenna siis Kouvolaan agilitykisoihin Aidan kanssa. Valmistin jo Iisalle Kongin täytteillä ja pakastin. Saapahan sitten purkaa sitä sillä aikaa. Sunnuntaina mun perheestä ainakin osa tulee kylään ja hakevat koirat hoitoon. Sehän on ihan hyvä, koska ei ne edes tarvi mitään erikoista aktivointia siellä 7 ihmisen keskellä. (se on sellainen hullujenhuone välillä)  Minä nään koirat sitten vasta kiirastorstaina... etelänmatka odottaa. Meidänhän oli alunperin tarkoitus mennä sunnuntaina Hyvinkäälle Riikan koirien kanssa uimaan, mutta se reissu on peruttu, koska Nellalla alkoi juoksut. En ole vaan vielä jaksanut päivittää kalenteria. Kun tulemme Kotkaan pääsiäisen jälkeen, uskoisin, että jäät on jo lähteneet ainakin joesta, joten sitten vaan uimakoulua Iisalle. Uintikin olisi mitä mainioin kuntoutusmuoto ja kuormittaa kroppaa ja lihaksia hyvin tasaisesti.

Ja vielä yksi juttu, jonka haluan mainita. Olen miettinyt Aidan viemistä luonnekuvaukseen/testiin ihan vaan oman kiinnostuksen takia. Mh-luonnekuvaukset ovat kuitenkin hyvin täysiä ja niihin on vaikea päästä. Ja syksyllähän en ol täällä Suomessakaan. Riikka on kuitenkin aikeissa ilmoittaa Nellan luonnetestiin toukokuussa, joten ajattelin ilmoittaa Aidan samaan. Se on hyvä, koska sinne ei ole kukaan millään etusijalla, eli heti kun puhelinlinjat aukeaa, niin vaan soittelemaan.  Joskus ennen ajattelin, etten veisi koiraani luonnetestiin, enkä varmaan vieläkään jos koira olisi todella pehmeä ja arka. Nyt kuitenkin katsantoni on vähän muuttunut, ja ajattelin että veisin Aidan. Ja varmaan vien Iisankin sitten kun se on kypsempi ja itsevarmempi (eli 2-3 v). Lisäksi minulla oli väärä käsitys: luulin, että luonnetesti olisi koiralle vaativampi, mutta itseasiassa se onkin Mh joka on vaativampi ja laajempi. Näin kuulin. Ja MH:ssa vissiin kaikki ärsykkeet ja tilanteet ovat samanlaisia joka koiralle, riippumatta, miten koira reagoi, mutta luonnetestissä niiden "vahvuuksia" voidaan säädellä, jos koira esim. on todella pehmeä tai arka. Lisää luonnetestistä voi lukea täältä.