Kyse on nimittäin tämän päivän treeneistä. Eihän tämä mikään kuoleman vakava laji ole, mutta välillä tuntuu siltä. Nimittäin silloin kun menee hyvin, on kaikki tosi ihanaa ja jeejee, mutta sitten kun on tällaista kuten Iisalla tänään, niin tekisi mieli itkeä ja kiroilla ja kaikki muutkin asiat on ihan huonosti sitten.  Yritin ulkona aloittaa sitä hakuruutua viemällä yhden damin Iisan kanssa (eka seurausta). Se meni päin mäntyä. Iisa lähti juosten hakemaan, mutta ei ottanut, eikä se ollut taas yhtään, siis yhtään kiinnostunut damista, joten näin heti, ettei tästä tule mitään. Miksi ihmeessä sen täytyy taas aloittaa kaikki temppuileminen kotona? Noo, tiedän ehkä muutamia osatekijöitä. Mutta ei tämä, vinkvink, aina mitään herkkua ole. Rehellisesti pitää sanoa, että välillä on raivostuttavaa ja oon vähän kyllästynyt vääntämään ton koiran kanssa. Tiedän, että kyllä Iisa noin yleensä on dameista innostunut, mutta nyt tällä hetkellä menee vähän huonosti taas. Siihen varmaan vaikuttaa se, että ollaan koko viikonloppu treenattu riistoilla ja uskonpa melko vahvasti, että Iisalla voisi jo pikku hiljaa ne juoksutkin tulla (Aida on ollut kanssa tämmöinen ennen juoksuja joskus). Kyllä me siellä leirillä su-aamupäivänäkin treenattiin dameilla ja silloinkin meni hyvin. Mutta nyt...argh. Pidin vähän taukoa ja sitten hetken kuluttua ärsytin damilla vähän Iisaa ja heittelin muutaman kerran. Ei se vaikuttanut siitäkään olevan nyt liiemmin innostunut, mutta pari kertaa otti ja toi hyvällä vauhdilla. Silloin sai kunnon kehut ja jopa makupalankin. Olen nyt lähiaikoina kiinnittänyt huomiota, että ulkona/lenkillä Iisa pissailee enemmän, joten siitäkin päättelen, että juoksu voisi alkaa (plus tästä kaikesta ihanasta käyttäytymisestä lähiaikoina). Iisan kaikilla naaras-puolisilla sisaruksilla taitaakin olla alkaneet juoksut jo ajat sitten. Muuten Iisa ei ollut edes kauhean liikunnallisella päällä, se otti tosi rauhallisesti, eikä paljoa ylimääräistä juossut. Sisällä se nukkui tuossa nyt aika kauan. Kyllä se muuten normaalilta vaikuttaa, etten pelkää sen kuitenkaan olevan sairas.

Aidan kanssa lenkkeillessä päätin treenata vähän tokoa, koska totta tosiaan kisat lähenee. Mua oikeesti hävettää, miten vähän ollaan tokoiltu nyt keväällä eikä olla päästy piitkään aikaan edes kimppatreeneihin.  Ostin muutaman Caesar-purkin varastoon kisatreenejä varten. Sellaisen pidin tänäänkin. Treenasimme Keisarinmajan kallioilla. Paikoin oli vähän epätasaista maastoa, mutta ei se mitään. Aluksi paikalla oloa 3 min, joka meni hyvin. Sai siitä oman palkkansa, niin kuin kokeissakin. Sitten neljä liikettä järjestelmällisesti järjestyksessä maahanmeno-seisomaan jääminen-luoksetulo-seuraaminen. Muuten meni ihan jees, paitsi seuraaminen ei ollut ihan parhaan näköistä. Aida pysyi kyllä paikallaan, mutta kontaktia ei ollut kuin lopussa (silloin kehuin hiljaa) ja vasemmalle käännyttäessä Aida tuntui jäävän jalkoihin, eli se ei ollut tarpeeksi kuulolla. Muuten kaikki liikkeet meni ihan hyvin mitä tehtiin ja Aidalla kesti hermo hyvin. nyt näytti jopa vähän siltä kuin sillä innostus olisi kasvanut koko ajan loppua kohden, kun palkkaa ei heti vain tullutkaan. Kyllä se sitten saikin oikein herkkupalkkansa.

Iisa saa luvan toistaiseksi olla ulkona vain pelkällä tokotreenillä ja sisällä damijutskia.