Iisa kävi toisenkin kerran uimassa viikonloppuna. Räpiköinti ei ollut ehkä ihan yhtä suurta, mutta kovin kauas ei uskaltanut vielä lähteä. Aida kävi uimassa tänään meressä. Oli ihanaa lenkkeillä meren rannalla. Iisa on ollut nyt myös 10 min vapaana. Kaikki on mennyt hyvin. Ja tänään on viimeinen antibioottipäivä!! Toivottavasti ei tulisi enää mitään... Kävin tänään taas katselemassa taipparikurssilla vesinoutoja. Siellä tuli nähtyä 3 kyytäkin, hyi! Kurssin jälkeen kävin Riikan, Nellan, Nanan ja Aidan kanssa taas Keisarinmajalla lenkillä.

Iisan kanssa koitin aloittaa taas treenailuja. En toki uskonut, että kaikki hoituisi kuten ennenkin, mutta oli "kiva" huomata, että ollaan taas siinä pisteessä, mistä lähdettiin. Mutta ehkä se tästä, kyllä me vielä noustaan ylös.. Turhauttaa vain silti alkaa jauhaa näitä juttuja uudestaan. Puhun siis ikuisuusongelmastamme palautuksista. Ensin tein sivulle tuloa, paikalla istumista ja luoksetuloa. Ne kaikki meni tosi hyvin. Sitten päätin aloittaa niin, että Iisa istuu paikoillaan polulla, ja kutsun sitä luokseni ja dami on meidän välissä. (tätä on tehty palautusongelmaisille koirille) eka kerta meni niin, että Iisa otti kovalla "ryminällä" damin, tiputti sen, otti taas (eli ei mitään kaunista työtä) ja sitten lähti juoksemaan eri suuntaan kuin missä olin. Ärähdin sille ja kutsuin taas. Siitä se tiputti damin kokonaan. Istutin sen, hain hihnassa samaan aloituspaikkaan ja tein uudestaan. Tällä kerralla Iisa ei edes ottanut damia, vaan sen kohdalla sai hepulin (=päättömän juoksukohtauksen). Päätin tehdä niin, kuten kurssilla on tehty parille koiralle, jotka eivät tuo damia, vaan leikkivät sillä itsekseen. Eli otin damin mukaani ja lähdin vain kävelemään rauhassa pois päin. Heti kun Iisa yritti tulla ärähdin aina ja "karkotin" sen pois. Lopulta se jäikin seisomaan vähän matkan päähän ja ihmettelemään. Sitten menin kyykkyyn, kutsuin ja Iisa tuli. Rapsuttelin siinä hetken Iisaa ja annoin rauhoittua. Päätin kokeilla ihan vain pitämistä, mutta Iisa ei ottanut damia suuhun, käänsi pois pään vain. Avasin sen suun ja laitoin sille damin. Kyllä se piti, ei sylkenyt. Rapsuttelin siinä taas hetken, jonka jälkeen menin parin askeleen päähän ja kutsuin. Iisa tuli luokseni,  mutta taas takamus edellä. Se koitti istua syliini ja kääntyä aina sivuttain, eli koitti omia damia itselleen yhä. Kun yritin saada sitä tulemaan minuun päin, se muuttui heti luimistelevaksi ja sylkäisi damin. Tosi kivaa. Olen sisällä koittanut välillä pitää sitä tiukasti kyljistä ja rapsutella sekä nostaa kauluksista pään ylös ja kehua. En oikein tiedä, mitä minun kannattaisi enää tehdä, mutta täytyy tässä suunnitella vähän aikaa. Tosi kiva kuitenkin, kun meillä on tulossa mm.pentutreffit ja jos sielläkin kaikki menee päin vittua. (anteeksi vain)  Ehkä täytyy taas tehdä sisällä hetken aikaa tätä. Vähän rajoittaa vaan, kun on harjoittelua ja päivät on niin pitkiä. Kuitenkin tein sisällä saman harjoituksen ja ihan hyvin meni. Iisa ei edes luimistellut, vaikka vähän ns.käänsinkin sen päätä ylös. En kuitenkaan tiedä, kannattaisiko minun jatkaa tuota jatkossa vai mitä tehdä.. kyselin vähän treenivinkkejä kasvattajalta, niin katsotaan mitä hän sanoo..

P.S: Riikka ja Nellakin mahtuvat ekalta varasijalta luonnetestiin ylihuomenna, tänään tuli ilmoitus! Jee! Olen hyvin, hyvin iloinen, sillä nyt minäkin pääsen, me molemmat päästään.  Odotan jännityksellä ja mielenkiinnolla ylihuomista. Tosin meille tulee vähän kiire molemmille töistä/harjoittelusta.