Kun viime juhannuksen vietin kerrostalo kaksiossani Kotkassa, niin se ei kovin mieltä hivelevää ollut.. Tänä juhannuksena olinkin onneksi aattoaamun töissä, vielä lyhennettynä, niin pääsin lähtemään mökille muun perheen luokse ja juhannuspäivä olikin vapaa. Meillä ei ole enää siis mökkiä Etelä-Pohjanmaalla Alavudella, vaan nyt olimme ekaa kertaa "uudella vanhalla" mökillämme, joka siis on sellainen vähän suvussa kulkenut... you know.  eli olimme Kurussa, Itä-Aureessa, siellä jossain, missä mulla on juuret ehkäpä... no kuitenkin. Koirat ei tietenkään piitanneet mitään paikasta. Ne on jo varmaan niin tottuneita elämään kuten omistajansa, ainaisena kiertolaisena. Siellä on yläkertaan menevät kapeat jyrkät portaat, jotka on kuitenkin päällystetty huopamatolla. Hyvin niidenkin kapuaminen meni molemmilta koirilta.

Aattona kävin suolla lenkillä molempien koirien kanssa tarpomassa. Halusin löytää yhden lammen lähistöltä ja löysinkin ja ihme kyllä löysin vielä takaisinkin. Koirat meni lampeen uimaan muitta mutkitta (jeejee), mutta ylöspääsy oli etenkin Iisalla vähän vaikeampaa, kun ei ollut mikään helppo ranta. En kuitenkaan uskaltanut lähteä heittelemään mitään keppejä niille kauas, tai siis Iisalle, ettei sen kunto loppuisi kesken, kun suollakin oli jo tarvottu. Hyvin se kuitenkin tuntui jaksavan.  Ja tietysti molemmat koirat nauttivat mökin pihamaallakin olosta, toistensa kurmuuttamisesta ja lintujen jahtaamisesta.

Eilen juhannuspäivänä treenasin molempien kanssa erikseen pihamaalla yhdellä damilla. Eteenmenoa Iisan kanssa ja samaa kokeilin Aidalla. Molempien kanssa meni kyllä hyvin. Ja molemmat koirat oli myös kuulemma kiltisti, kun lähdettiin käymään Vaskivedellä Myllyniemessä, joka on muuten Suomen kaunein rantalava!  Oli rentouttava juhannus kaikessa lyhykäisyydessään!