Tänään on siis edessä iltakisat Tampereella, jonne lähden seikkailemaan reilu puolen tunnin päästä. (ILMAN navigaattoria!!)

Aamupäivällä kävin pikkusiskon ja Iisan kanssa Perinnekylässä: oli Iisan treenit. Nyt oli 3 estettä suunnitelmissa jatkaa/aloitella. (ja huom. Iisa juoksi heti ekana putkeen :D) eli ihan hyvään vauhtiin ollaan päästy. Pitäisi käydä useammin treenaamassa, mutta kun autoa ei ole kotona näin kesällä turhan usein.

Ekaksi hyppy. Yksi este, jonka riman laitoin medikorkeudelle (35 cm). En viitsi vielä näin aikaisin aloittaa maksihyppyjä. Laitoin namikipon esten taakse ja koitin lähettää edestä. Iisa oli siis sivullani. Näin siis Aidaakin aikoinan opetettiin ja voin kertoa, että hyvin osaa irrota, ei ole ns. kädessä kiini... ;) Ekaksi Iisa ei tajunnut hypätä, vaan tökkäsi riman kohdalle ja kiersi esteen. Onneksi oli avustaja, joka poisti kiposta namin. Seuraavalla kerralla Iisa tajusi hypätä kun oti askeleen sen mukana eteen päin. Sitten menikin hyvin tämä harjoitus, tehtiin muutamat toistot ja sai kupilla lisää palkkaa vielä minulta.

Sitten oli kepit. Vähensin kepit puoleen eli 6:een keppiin. Hajuja oli Iisalla viime kerroista, koska ihan hyvin meni (ei tokikaan vielä millään hirveällä vauhdilla, kun kädellä vedätetään).

Sitten päätin ihan kokeilla, mitä Iisa sanoisi A-esteestä: että tarvisiko pilkkoa alas ja ylös menoon erikseen, niin kuin Aidalla, vai suostuisiko meneen kerralla koko esteen. Iisa lähti (oli hihnassa, ettei saisi hypättyä alas) heti kiipeämään, mutta harjanteella se alkoi epäröidä ja meinasi yrittää hypätä pois, niin päästin sen sitten kääntymään takaisin ja laskeutumaan hallitusti alas. Kokeilin uudestaan, ja nyt Iisa tulikin ihan koko esteen, siinä vaiheessa kun alkoi hidastua vauhti, suostuttelin ja kehuin hirveästi ja näytin makupaloja. Hyvin tuli sitten ja kontaktilla tietysti pysäytin istumaan ja siinä syöttelin namia ennen kuin vapautin.

Tämän jälken pidettiin tauko, käytiin katsomassa hevosia, vuohea ja ankkoja.

Kentällä kokeilin vielä hyppy-jutun muutamaan kertaan sekä A:n. A meni tosi hyvin, Iisa ei enää harjallakaan epäröinyt, vaan kulki ihan nätisti. (kulkee hihnassa vielä jatkossakin, kunnes esteestä tulee ns.varma ja sellainen, että Iisa menee sen innolla) Näin pääsimme siis harjoittelemaan kontaktia jo. Ja olen kyllä niin iloinen, että Iisa on hyvin rohkea ja ennakkoluuloton koira! Silloin ihan ekalla kerralla, kun Iisa ei ihan vielä uskaltautunut koko A:ta, joutui Iisa ponnistella paljon päästäkseen ylös. Sekin varmaan vaikutti. Toisella kerralla otettiin pikkasen enemmän "vauhtia", mutta Iisa varmaan osasi käyttää itsekin kaikkia lihaksiaan ja etu- ja takapäätään paremmin, koska kaikki muut kerrat näytti paljon helpommilta ja vaivattomilta. Tiedä häntä sitten, mutta näin veikkaan! :)