Pidin todellakin Iisan kanssa 4 päivää taukoa kaikista noutohommeleista. Käytiin ihan normi lenkeillä yms. Kerran treenailin Aidan kanssa damilla ja Iisa oli auton vetokoukussa kiinni katselemassa. Silloinkin oli vinku- ja haukkukonsertti melkoinen. Mutta jos näitä ns.passiharjoituksia harjoitellaan ihan omana treeninään aina välillä, niin eiköhän Iisa siitä jo kohta opi, ettei mitään kivaa tapahdu sille. ;) Ja tosiaankin minun seurassani ei ole vielä koskaan vinkunut tms. harjoituksissa, mutta tehdäänpähän nyt joskus huviksi ja hyödyksi. :)

Nyt on uusi naksutinkin hankittu kaupasta, kun vanha on hukkunut! :( tässä uudessa on paljon hiljaisempi ääni. Pitäisi varmaan syventyä taas vähän enemmän tokoa treenailemaan, siis niin kun ihan kunnolla ja oikeasti. Eilen muisteltiin pihalla vähän vanhoja juttuja, kuten sivulle tuloa, maahanmenoa, paikalla oloa (hyvin lyhyellä ajalla vielä), luoksetuloa. Meni kyllä tosi hyvin, joten varmasti Iisa olisi vähän uusien juttujen puutteessa! Ja musta tuntuu molempien koirien kohdalla aina, että naksuttimen avulla treenaillessa ne saa aina lisäkipinää ja intoa työhön. Kai se on kiva, kun tietää selkeästi kerrankin mistä palkka tulee! Minä kun valitettavasti olen hyvin epäselkeä ihminen. Ja vaikka noutohommista pidettiin taukoa, niin silti voi treenailla nou-juttuja pillillä ;) niin kuin me tehtiin eilen. Tehtiin pillistä pysähtymistä/istumista, jonka Iisa osaa vasta kohtuu lyhyellä matkalla ja silloin jos ei ole mitään kivaa mielessä. :S Niinpä ollaankin harjoiteltu tätä aina silloin, kun todennäköisesti saa onnistuneen suorituksen. Otin naksun avuksi ja namipalkan vaihdoin lentävään palkkaan eli palloon, mikä toimi erittäin hyvin ellei jopa paremminkin. :) Oikein koiran pään sekoittamiseksi kokeilin vielä lähihakua pihalla ekaa kertaa ensin yhdellä kalliopläntillä ja sitten nurmikolla. Iisa ei nähnyt että ripottelin nameja rajatulle alueelle, jonka jälkeen kutsuin luokse ja aloin viheltämään ja näyttämään kädellä maahan! Ja osasihan se panna kuononsa maahan ja alkaa etsiä! :))

Tänään lenkilä metsämaastossa tehtiin 2 damin muistiharjoitus vieläpä 2 kertaa. Matkat oli lyhyehköjä. Aluksi se eka tietysti haettiin, mutta toista (jäkimmäinen) ei Iisa enää muistanut eikä edennyt vaan jäi ihmettelemään. Nytpä osasin kerrankin korjata tilanteen hyvin, kiitos kouluttajan ja kirjan. :D Jätin Iisan paikoilleen, kävin näyttämässä damia ja "vaakkumassa" sen luona ja lähetin uudelleen. Ja nyt Iisa meni vauhdilla ja toi myöskin vauhdilla. :) Uskaltauduin tehdä uudestaan ja vein damit tismalleen samassa järjestyksessä samoihin paikkoihin. Sujui hyvin, Iisa muisti nyt sekä ekan että tokan. :) Osasin auttaa tarvittaessa vähän, enkä ruvennut painostamaan itse koiraa ja kehuin oikein syvällä rintaäänellä. :D Ja kyllä nyt Iisa säilyttikin työintonsa koko tämän lyhyen treenin ajan. Vähän nousi taas toivonkipinät, että kyllä tästä vielä ihan hyvä noutaja voisi tulla.. :)

P.S: Olen taas tässä yhteisellä/iskän koneella, joka ei jostain syystä tunnista noita Vuodatuksen hymiöitä, vaan menee jumiin jos niitä yrittää, joten siksi nämä manuaaliset hymiöt. :D