Eli kun nyt on perjantai, niin aloitamme keskiviikosta. :) Keskiviikkona töiden jälkeen kaappasin koirat autoon ja ajoimme Kuruun mökille. Olin tehnyt jo päätöksen, minkä koirakirjan ostan ja ostin sen leiriltä Lomasaaresta matkan varrelta pikaisesti. Ostin Gunilla Wedeenin kirjoittaman Arjelle kultareunus. Olen jo mekein lukenut sen parin päivän aikana, ja aika hyvältä kirjalta minusta vaikutti! Siellä oli kyllä paljon ajattelemisen arvoisia asioita ja hyviä treenivinkkejä nou/nomeen. Tietysti ihan kaikki ei omalle koiralle sovi, mutta sieltä saan vinkkejä jopa joidenkin pulmien/ongelmien ratkaisuun. :) Menin koirien, iskän, äidin ja pikkusiskoni kanssa Seitsemisiin patikoimaan toista kertaa. Nyt oli vähän pidempi lenkki, noin 8 km, joka tuntui työpäivän päätteeksi kyllä itselläni jaloissa, mutta koirat etenivät koko matkan kuin höyryveturit. Eivät olleet niin naatteja kuin viimeksi. ;) Koitan nyt laittaa pari kuvaa. 

 

 

Torstaipäivä oli sateinen ja ukkonenkin sattui ylle. Torstaina otin mökillä pihaniityllä Iisalla 2 kertaa, aamu- ja iltapäivätreenit. Teimme siis 2 muistia, ensin veimme 1.damin ja sitten toisen ihan eri suuntaan. Matkaakin oli jonkun verran. Maasto oli siis lyhyttä niittyä. Ensin lähetin viimeisemmäksi viedylle ja sitten toiselle. Meni niin hyvin kuin oltaisiin tehty sitä koko ikämme. Olin kyllä hämmästynyt ja siksi minun täytyikin kokeilla tismalleen sama asia vielä iltapäivällä, koska en voinut uskoa, että meneekö tuo muka noin hyvin. Oli siis sama paikka ja damit samoissa paikoissa, jopa sama hakujärjestys. Eka meni hyvin. Toisella Iisa yritti lähteäkin nyt vain sinne missä se eka oli ollut, eli lähti ihan eri suuntaan. Kutsuin luokse ja keskityin lähetykseen. Nyt Iisa lähti suuntaan ja jopa joutui hakemaan pikku hetken damia, mutta ny minusta näytti ekaa kertaa siltä, että se luotti, että kannattaa mennä, että siellä on noudettavaa jos minä sanon. :)

Aidan kanssa treenailin tokoa niin että Iisa oli kytkettynä puussa ja sitten vein koirat sisälle. Iisa vinkui koko ajan melkein, ja juuri siksi se onkin tärkeä viedä sisään, eli pitää passiharjoittelu erillään muista. (tästäkin oli Gunillan kirjassa, kannattaa lukea)

Tänään perjantaiaamuna lähdin aikaisin ajamaan koirien kanssa Kurusta kohti Virtaita. Aidan vein kotiin ja menimme Lomasaareen GR-leirin aamupäivän taiparitreeneihin (menin iltaan). Siellä oli ohjelmassa vesinoutoja. Kouluttajamme oli Tuuli Söderlund. Ensin kaikkien piti tutustua veneeseen niin että käytiin koirien kanssa nuuhkimassa sitä ja taputeltiin venettä ja houkuteltiin koiria. Iisa hyppäsi venettä vasten ja olisi varmaan hypännyt ehkä veneeseenkin lopulta jos olisin jäänyt siihen houkuttelemaan. :) Sitten heitettiin yhden vesimarkkeeraukset maalta damilla. Iisa haki hyvin ja ui hyvin, olin hiljaa itse (en kehunut). Paitsi rantaan tuodessa yritin kovasti kutsua ja kehua, mutta ehti se sen silti tiputtaa. Mutta Tuuli sanoi vain, että ei tarvi enää painostaa koiraa, vaan ottaa vaan dami ja kehua. Sitten veneestä heitettiin lokki veteen koiralle. Tässä Iisa lähti kehumana myös uimaan, mutta yllättäen kääntyikin takaisin ennen lokille pääsyä. Silloin osoitin vain kädelläni lokille ja annoin käskyn ja Iisa ymmärsi kuin ymmärsikin kääntyä ympäri ja lähti uimaan lokille (silloin aloin taas kannustamaan ja kehumaan). Mutta sekin oli kait jonkinmoinen edistysaskel, että että Iisa luottaa siihen että siellä on noudettavaa!? :D Menin rantaveteen vastaan ja sain otettua koiran vastaan ja silittelin mahaa ja selkää enkä varastanut siltä lokkia heti. :) Lopussa jollekin koirale yritettiin ihan lyhyttä n. metrin pituista dami markkeerausta, mutta tämä ei mennyt uimaan, joten Iisa sai hakea sen. (ja valitettvasti ehti jälleen tiputtaakin). Kotona Iisa on aina syöksynyt uimaan ihan täysillä erilaisista rannoista, mutta nyt se meni veteen hyvin rauhallisesti.. :O Kun menimme vielä yhden Alma-kultsun omistajan kanssa Lomasaaren rantaan koiria uittamaan, niin Iisa ei jaksanut kerta kaikkiaan enää muuta kuin vain seisoskella ja katsella ja makailla vedessä. Lähdin sitten kotiin ja se oli kylä ihan naatti. Huomaa taas, että Iisa ei ole kovin paljon muita koiria nähnyt kuin Aidaa lähiaikoina, kun se haisteli vieraita koiria ihan maassa matalana taas ja jos joku uros sattui syöksähtämään sen pyllylle, niin Iisa taas vinkaisi. Kyllä sen huomaa, että on sillä vielä itseluottamuspulaa. Olisi voinut tosin auttaa asiaa, jos oisin ehtinyt uroksen ja Iisan väliin. Mun herkkäperseeni. <3 Nyt me taidetaan pitää näistä hommista taas muutaman päivän tauko, Iisa voisi harjoitella sitä passissa oloa jos treenaan Aidan kanssa. (vaikka harjoituksissa se ei kylläkään vingu yhtään minun kanssani, mutta katseli kyllä tarkkavaisena)