Hurahti taas parit vapaat mökillä Kurussa. Eilen koitin mm. harjoitella Iisan kanssa ojan ylityksiä. Meidän oja siellä ei ole tosiaankaan mikään pikku oja, vaan aika syvä, jossa joutuu tehdä kunnolla töitä kiivetäkseen yli/hypätäkseen. Valitsin tietysti helpoimman kohdan. Ensin vietiin dami yhdessä, jätettiin ihan ojan reunalle toiselle puolen. Koitin ottaa siis aluksi ihan lyhyen matkan. Ylittäessään ojaa (takaisin tullessa) Iisa tiputti damin joutuessaan kiipeämään, mutta poimi ja toi. Teimme uusiksi. Nyt Iisan tullessa keskityin koko ajan kutsumaan sitä luokse pillillä ja suullisesti, ja se meni hyvin! Kolmannella kerralla Iisa jäikin menomatkalla nuuhkimaan jotain ojan pohjalle, eikä ollut sen jälkeen enää yhtään kartalla. Käskin Iisan sivulleni, ja menin itse yksin näyttämään sille damin paikan ja sitten lähetin. Ja taas keskityin kutsumaan luokse. Sekin meni hyvin. Palkaksi Iisa sai runsaasti kehuja ja muutaman "paukkunoudon". Kaikesta päätellen tämä ei ollut kuitenkaan helppo harjoitus Iisalle, se vaikutti ihan voipuneelta. :D

Tänään menimmekin koko perheen voimin mökiltä päin Kurun Seitsemisten kansallispuistoon patikoimaan. Olen aina haaveillut patikoivani koirien kanssa, joten tämä oli aika helppo aloitus. :) Reitin pituus oli 6 km. Iisakin jaksoi hyvin (ja jalat!!), tosin ihan lopussa jo huomasi sen väsyvän. Reitti oli sinänsä hyvin helppo, polkuja ja pitkospuita pitkin vain, mutta koirat ei tyytyneet kävelemään polulla koko aikaa, vaan kävelivät myös suossa (ja sen jälkeen olivat ihanan mutaisia -.-). Oli kyllä mukava käydä, täytyy mennä toistekin! Kun tulimme kotiin Virroille, niin molemmat koirat ovat manneet AIVAN raatoina koko illan. Hehe.. :D

Valitan, ei ole nyt kuvia laittaa tähän blogiin, kun ne jäivät omalle koneelleni.