Tervetuloa taas kaikki lukijat takaisin myös tämänkin blogin pariin! :)

Ne ketkä ovat seurannet Afrikka-blogin, niin kannattaa vielä pysyä kärryillä, koska teema on ennen ja jälkeen Afrikan... Mutta nyt olen jo Suomen kamaralla ollut muutaman päivän ja tyttösteni kanssa. <3

Jällennäkeminen oli jännittävää, mutta todella hienoa! Aidasta olin kyllä niin varma, että se niin oli onnesta sekaisin, mutta rehellisesti en ole ihan varma, tajusiko Iisa illassa edes mitän erikoista... :D Se on sellainen hömpsöttäjä kaikkia kohtaan ja tekee, mitä Aidakin. =) Aida oli ollut ruoka-aikoina kotona, sillä se on pulskassa kunnossa ja kuntokuuri on tänä keväänä edessä. ;)

Iisa oli mielestäni jotenkin kasvanut muuten vaan. Sillä on tosin ollut pitkin syksyä huonoa ruokahalua kuulemma, josta kukaan ei oikein tiedä miksi, mutta nytpä se on juoksuillakin...Ihan ok se nyt on syönyt minun nähteni. Varman vaihdetaan kohta ruokamerkkiäkin.

Tänään 19.12 olimme koko joukko Tampereella Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Molemmat koirat tainnutettiin siellä. Ensin Aida, jolle tehtiin kohdun ja munasarjojen poisto eli sterilisaatio. Nytpä ei ole enää riesana juoksut eikä varsinkaan riski kohtutulehduksesta! :) Jälkimmäinen oli ainut syy leikkaukseen. Iisalle tehtiin viralliset terveystutkimukset. Silmät peilattiin, terveet ovat. Lonkissa näkyi jotain pientä löysyyttä ja ell. arveli niiden olevan B:t, mutta mitään takuita ei ole. Arvatkaa ketä jännittää Kennelliiton tulokset!! Anna sen olla B, anna, anna... Kyynärät ovat samoin rajatapuksella 0-1, mutta enemmän ehkä 1. No, Aidan kanssa olen huomannut, että eipä sitä kannata LIIKAA kirjaimiin tuijotella, koira voi elää täysillä, vaikka lonkat olisikin D:t. :) Kirjaimet rajoittaa koiran jalostuskäyttöä, mutta enpä mä siihen kuole, jos Iisa ei saa pentuja. Silti se on mulle maailman hauskin, nätein ja söpöin Pikku-Monsteri.

Kyllä koirat ovatkin sitten vahvoja, vaikka ne olisivatkin kipeitä! Etenkin Aida. Se tuli heräämöstä häntä heiluen ja todella hyvännäköisenä, kuin sanoen, että "Ei tässä mitään hätää" vaikka maha on juuri leikattu auki. Iisa oli siinä mun kanssa ja molemmat koirat vähän tokkuraisina heiluttivat toisilleen häntää, heh. Kotona Aida on nukkunut/makaillut illan peittojen alla ja vähän liikuskellut sisälläkin. Kävimme ulkona pissalla ja Aida söi koko ruoka-annoksensa. Ainoastaan vähän varovainen kävely ja ilme naamlla kertoo, että kipuja on vähän, mutta Aida ei vielä ole itkenyt yhtään... Saimme noin 4 päiväksi tulehduskipulääkettä (Rimadyl), muuten Aida saa tehdä hihnalenkkejä voinnin mukaan ja haavaa on suihkuteltava. Tikitkin ovat itsestäänsulavia.