Olemme parina päivänä harjoitelleet sisätiloissa tennispallojen etsimistä. -> Iisa on jo oppinut nuuskimaan ja etsimään.. Ei kuitenkaan ihan joka päivä tätä harjoitella..(tänään ostin lisää palloja tulevia, myös ulkoharjoituksia varten..)

Tänään tein treenit ulkona, Ruonalassa (jossa oli viimeksi hakuruutu-harjoitukseni). Siellä on paljon metsää ja peltoja/niittyjä. Treeni on pohjana hakuruudulle/vapaalle haulle, mutta siis idea on etsiminen ja nimenomaan vainunkäyttö. Tässä välissä täytyy sanoa, että se Gunilla Wedeenin kirja (tiedän, oon hehkuttanut sitä jo miljoona kertaa...) on ehkä paras ostos ikinä! Se on kyllä fiksu nainen, se Gunilla! Se tekee monia asioita erilailla kuin suurin osa ihmisistä, mutta osaa aina esittää hyvät perustelut tekemilleen jutuille ja kertoa, millaiselle koiralle kannattaa tehdä tai ei kannata tehdä. Ja eihän sieltäkään kaikki jutut omalle koiralle sopisi, mutta sieltä olen poiminut monia sellaisia vinkkejä, mitkä toimii myös Iisalla.

Esim. tätä hakuruudun opettelua.. Gunilla opettaa ihan alusta asti vain yhdellä damilla, eli täysin erilailla kuin mitä muut neuvovat. Otin tuon harjoituksen juuri sen nenänkäyttöisyyden takia, ja muokkasin sitä niin, että otin damin tilalta variksen, joka vielä tuoksuu voimakkaammin.

Mutta ihan ensiksi teimme vähän kantamis- ja pitoharjoitusta. Niin, että varis oli polulla ja seurautin Iisaa taluttimessa ja kävelimme variksen ohi, jolloin Iisa otti sen suuhunsa. Nyt kun Iisa on oppinut seuraamaan, niin johan on parantunut tämäkin harjoitus, kun ennen se oli kauheaa kiskomista. Nyt kuljettiin ihan nätisti. Mutta yksi miinus kuitenkin tästäkin treenikerrasta: Iisa oli paikoin, varsinkin ihan aluksi melko kovasuinen ja yritti "mällätä" lintua jolloin minä ihan vähäsen murahdin (en lujaa), sanoin sitten "kiitos" ja otin variksen vain pois siltä. Seuraaminen jatkui. Hetken kuluttua annoin takaisin. Pari kertaa otin variksen pois tämän takia, mutta kyllä Iisa sitä kauniistikin piti, jolloin kehuin ja sanoin "pidä"-käskyä. Tämä ongelma oli aluksi juurikin tässä kantamisharjoituksessa.

Sitten varsinaiseen treeniin. Tein kaiken niin kuin kirjassa sanottiin. Gunilla kirjoittaa, että tekee harjoituksen 2 kertaa yhdellä treenikerralla eri paikoissa. En ole ennen huomannut kiinnittää edes tuuleen huomiota, mutta nyt kiinnitin siihenkin. Yritin etsiä alueet sillain, että ne olisivat vastatuuleen, koska se auttaa koiraa samaan vainun. Tosin oli hieman vaikeaa, kun ilma oli melko tyyni, edes puut eivät heiluneet. No, yritin ainakin löytää paikat, jossa kävisi edes pieni vastatuuli. Toinen alueista oli pellon reunassa, jossa kasvoi jotain pitkiä heinäkasveja, ei kuitenkaan kovin tiheästi. Jätin Iisan polulle puuhun kiinni, jolloin se näki että menin variksen kanssa. Hajustin aluetta kävelemällä itse aluetta (ei kovin iso) ympäri ja vedin välillä variksen hajua oksiin ja lumeen. Lopulta laitoin variksen (hiljaisesti, en pitänyt ääntä, enkä näyttänyt edes) maahan. Tässä Gunilla painottaakin, että noutoesine pitää olla nyt helposti löydettävissä (koska niitä on vaan se yksi). Iisa ei kuitenkaan nähnyt tarkkaa paikkaa, mihin laitoin sen. Sitten menin lähettämään Iisan. Jo lähdössä Iisa oli kovasti innokas ja menossa ja lähtikin lujaa.. Ei oo varmaan ikinä lähtenyt niin lujaa mistään lähetyksistä kuin tänään. Ja näin, että se nuuski alueella ja oikeasti etsi. JES. Sieltähän se varis sitten löytyikin helposti kun kerran hajun sai. Ja tämähän se idea juuri olikin. Myös palautus ja luovutus meni hyvin.

Toisen tällaisen harjoitteen tein metsikössä ihan samalla periaatteella. Iisa ei nähnyt nytkään paikkaa, missä varis oli tai mihin sen laitoin, mutta se näki, että vein sen sinne, ja se myös haistoi hajut. Ja taas näin, että se oikeasti etsi sen. Parasta tässä koko harjoituksessa oli se, että Iisa osasi käyttää vainuansa ja löysi variksen ja että se oli tosi intona!! Ja meinaan, että tosi intona. Alkuun oli sitä kovasuisuutta, mutta kaikki palautukset meni tosi hyvin, ei purrut lintua vaan toi nätisti ja piti nätisti luonani hetken aikaa ennen luovutusta. Ihan lopuksi teimme vielä seuraamista taas hihnassa varis suussa ja nyt meni jo ihan hyvin, ei purrut varista. Sain jopa pari kuvaa otettua kun Iisa istui kiltisti varis suussa! JEE, hyvä me (taas) !

Kun tulin Iisan kanssa kotiin (mulla on tänään vapaapäivä), lähdin Aidan kanssa ulos. Meillä on huomenna agilitytreenit, jotka ovat seuramme uudessa SISÄHALLISSA! Siltä varalta, jos ei saada kyytiä ja mennään kävellen , piti käydä tsekkaamassa paikka etu käteen. Onhan se jonkun noin 3 kilometrin päässä (ehkä), mutta katsotaan sitten huomenna kuinka kuolleita ollaan. Kävin myös Prismassa nopeasti ostoksilla ja jätin Aidan ulkopuolelle. Kiltisti se siinä vissiin oli odotellut, ei ainakaan haukkunut kun tulin. Hyvää treeniä sekin.