Yritettiin vähän ottaa takas viime viikon menetetyt treenit ja tämänkin viikon (kun en pääse). Ja pitäähän sitä optiotakin hyödyntää kun kerta sellainen on maksettu. Vapaapäiväthän käy siihen tarkotukseen hyvin, kun halli on melkein aina arkena päivällä vapaa. Iisakin pääsi treenaamaan agilityä sitten elokuun! Mentiin kävellen hallille ja menomatkalla Iisa kiskoi aina niin paljon kuin vain olisi sallittu ja Aida tuli kannoillani.. (Aidalla kun on sellainen tapa, että jos Iisa kävelee hihnassa siinä edellä, niin Aida ei mukamas voi kävellä blondin kanssa vaan jättäytyy perään.. mutta sitten jos Iisaa ei ole, niin tällaista ei tapahdu.) Tulomatkalla ei kyllä enää kiskonut. Iisa ei ole edes käynyt tuolla seuramme uudessa hallissa, mutta tuli silti sisälle ja käyttäytyi kuin vanha tekijä eikä ihmetellyt mitään. Hallissa on kivituhkapohja, joten Blondi ei ollut enää blondi vaan pikemminkin vaaleanpunertava. Kotona suihkuttelin Iisaa vedellä, mutta väri on ja pysyy. Aidassa sitä ei edes huomaa, kun se on sen verran tumma.

Treenailin aina yhden koiran kanssa pikku pätkän ja toinen sai odotella.. Eli kumpikin sai varmaan 3-4 kertaa treenata jotain. Iisa oli odotellessa kaikkea muuta kuin hiljainen, se haukkui ja vinkui. Aidakin haukkui välillä.

Aidan kanssa tein ihan treeniä yksittäisillä esteillä tai korkeintaan muutamalla esteellä. Paino olikin nyt esteiden oikeaoppisessa suorittamisessa ja maltissakin. Keppeihin panostettiin erityisesti. Aida yritti aina välillä mennä vieläkin sisään väärästä välistä.. johtui kyllä välillä varmaan minusta itsestänikin. Nyt treenailimmekin eri suunnista lähetystä eri matkojen takaa ja kepit parin muun esteen jälkeen. Siksi otimme tämän nyt "päivän aiheeksi" kun Aidalla on parilla viime treenikerralla (torstaisin) esiintynyt tuota. Minulla oli myös naksutin käytössä, niin sai paremmin korostettua oikeaa suoritusta. Treenasimme myös keinua joka meni todella hyvin ja mallikkaasti! Aida oikein "kärkkyi" lupaa mennä keinulle. Malttia tässä tuli myös harjoiteltua sillain, että Aidan istuessa ja kärkkyessä keinullemeno lupaa, ei aina mentykään keinulle, vaan saatoinkin laittaa sille hihnan kaulaan ja sitten mentiinkin pois. Kyllä Aida sai tehdä myös pussia (vähän harvinaisempi este) ja rengasta. Eli näitä kaikkia esteitä tehtiin, joiden kanssa on joskus ollut jotain pientä säätöä. Ihan vain vahvistukseksi. On se minusta edistyneempienkin koirien kanssa hyvä tehdä silloin tällöin harjoituksia ihan vain esteellä-parilla. Ja sitten ihan viimeisenä tein myös alo-luokan tokohyppyä toisella puolella hallia. Pakkohan sitäkin oli muistella kun oli kerta mahdollisuus. Ja ihan hyvin meni, Aida ei ennakoinut ja jäi seisomaan hypättyään!

Iisakin sai oikeastaan muistella vain vanhaa, mutta vähän uutta tuli hyppyjen muodoissakin. Päivän työvoitto oli se, että Iisa hyppäsi kaksi aitaa peräkkäin! Myös naksutin oli tosi hyvä väline Iisan kanssa. Iisa oli kyllä nyttenkin parhaimmillaan. Se oli todella ENERGINEN, mutta samalla todella kuuliainen ja hallittu! Ainoastaan kontaktit oli vähän vaikeita tehdä sen kanssa yksin, kun Iisa oli niin nopea. Iisan kanssa aloitin hyppyesteellä. Riman laitoin nyt 45:een. Aika pian varmaan siirrytään ihan maksikorkuisiin, kun Iisalla on jo ikää, että se oppii suoraan hyppäämään "korkeita" esteitäkin. Muistelin, että esim. Aida aloitti agilityn joskus hieman alle 1-vuotiaana, ja aluksi teimme hyppyjä harvakseltaan, mutta rimakorkeus oli tosi usein ihan 60. Eikä Aida ole ikinä mennyt rimojen alta ja siitä on tullut todella hyvä hyppääjä. Mutta takaisin Iisaan. Vein namikipon esteen taakse ja tulin Iisan vierelle. Sekin olisi ollut menossa ja kovasti, mutta vaadin myös että ootetaan vähän aikaa ennen "hyppy"-käskyä. Aluksi se keksikin kiertää esteen, ja kerran se sai väärästä toiminnasta palkkion. Enhän minä itse kerinnyt namia hakea pois. Sitten teinkin niin, että jätin Iisan odottamaan ja menin namikipon taakse esteen taaksen. Kävin myös palkkaamassa kun Iisa odotti paikallaan. Kerran pari se yritti taas kiertää, mutta otin namin pois. Sitten kun se hyppäsi, tietysti naksautin ja se sai palkkiot. (Ei edes ollut uusi harjoitus, tehtiin kesällä tätä.) Näin teimme muutaman kerran ja sitten palasin takasin Iisan vierelle. Nyt se hyppäsi ihan oikein. Huomaa kyllä, että Iisalla alottelijana on melko hauska hyppytyyli. Se tuntuu hidastavan aina ihan vähän juuri ennen kuin pitäisi hypätä ja sitten ikään kuin hyppää vähästä vauhdista.. Mutta eiköhän se korjaannu harjoittelemalla ja kokemuksella. Muuten muistelimme putkea, sekin vanha tuttu. Suora putki meni ainakin ihan hyvin, mutkaputkea en edes yrittänytkään vielä. Kontaktejakin muistelimme, A:ta ja puomia. Iisalla vaan on niin kova vauhti että sai tosissaan tehdä töitä, että se pysähtyisi kontakteille. Hmm. Joskus kun olisi kaveri niin voisi treenailla sillain, että ottaisi pelkän alastulon ja yhdistäisi esim. pöytään, niin koiralla ei olisi niin paljon vauhtia. Mutta sitten istutin sitä siinä kontaktilla aina jonkun aikaa ja palkkasin namikippoon.

6 keppiäkin meni hyvin. (tämäkin siis vanhasta muistista) Vielähän se on sellaista, että minä vedätin Iisaa kädellä ja makupalalla. Sitä varmaan saa jatkaa vielä aika pitkään.

Ihan viimeiseksi, kun Iisa oli ollut ekaksi tauolla, pistinkin kaksi aitaa peräkkäin. Ensin jouduttiin tekemään ne kaksi erikseen. Ensin yksi hyppy (namikipon avulla) ja sitten toinen hyppy (namikipon avulla). Lopuksi kokeilin niin, että Iisa odotti ja vein namikipon vasta toisen hypyn taaksen (jonne itse menin) ja kutsuin Iisaa "hyp" ja "hyp". Silloin meni ihan hyvin. Tietysti käytin naksutinta aina kun Iisa hyppäsi riman yli. Se sai naminsa kiposta ja palkkioksi vielä leikin sen kanssa solmuköydellä. Kokeilin vielä toisen kerran samalla lailla, mutta nyt otin namikipon pois ja kun Iisa oli hyppäämässä toista rimaa, heitin lelun sille palkkioksi ja sitten leikittiin. Hyvä Iisa!

Ahkerat neidit :)

 P.S: Tänään ei sentään ollut kuin -5 astetta pakkasta! Tuntui suorastaan lämpimältä!