Tänään agitreenit Aidan kanssa. Oli jo hirveä saavutus edes päästä hallille. Lähdettiin kävelemään sitä normaalia kävelyreittiä ja oltiin jo päästy yhden sillan luo, lähes puolimatkaan, kunnes huomasimme, että tie on tukossa. No jess. Siellä oli varsinainen tietyömaa laajalla alueella ja alue tietysti aidattu. Eikä aluetta voinut kiertää, koska oikealla meni joki ja työmaa-alue oli hyvin laaja, ettei vasemmaltakaan päässyt ohi. Enkä tietysti tiennyt asiasta mitään. Mutta ei siinä mitään. Tuo kohta vaan oli sellaisessa paikkaa, mistä ei mene kuin tuo yksi kävelytie. Sillan päällä menee parikaistainen iso autotie, jossa on erkanemiskaista Prismalle. Meillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kääntyä takaisin tai mennä läpi. Työmiehet olivat vielä töissä, joten en kehdannut kävellä alueen läpi. Arvatkaa ketkä rämpi ensin lumihangessa päästäkseen tien reunalle (onneksi oli edes puoli hankikanto). Sitten me vähän aikaa seisoskeltiin reunalla ja katseltiin autovirtaa ja mietin, miten päästä sinne erkanemiskaistalle. Onneksi ei näkynyt poliiseja missään. Ylitettiin tie kahdessa osassa, keskelle jäätiin taas levikkeelle penkalle odotteleen hetkeksi. Mutta mahtoi olla hauskaa ihmisillä. Montakohan kirjoitusta on seuraavassa päivälehdessä hullusta tytöstä ja koirasta...? Mutta mä niin vAttuunnuin tuosta tien katkeamisesta (se voi olla vain mun tuuria), joten sisuunnuin niin, että päätin mennä treeneihin enkä kääntyä takaisin. Eikä me edes myöhästytty vissiin kuin 5-10 min. Olisi hallille mennyt yksi kiertotiekin, mutta en olisi kyllä enää millään lähtenyt palaamaan takaisin ja lähtenyt kiertotielle. Sitten oltaisiin varmaan myöhästytty yli puoli tuntia. Että semmoista. Kävelytielle päästyä mulla kramppasi jo oikea reisi, mutta sain sen kuitenkin venyteltyä vielä toimimaan.

No sitten itse treenit. Meitä olikin vain kaksi treenaamassa, Aida ja Alma, joten tehokasta opetusta tuli! Oikeastaan muuten meni ihan hyvin, mutta Aidalla oli vaan tänään jotenkin vauhti hukassa. Oli niin outoa, kun Aida ei mennyt koko aikaa edelläni, että joutui välillä katsomaan, mihin se jäi. Kysyin Masalta, huomasiko hänkin, ja hänkin huomasi. Mutta ei kuulemma voi vielä laittaa iän piikkiin...! Rimojakin Aidalta tippui nyt pari kertaa, vaikka mielestäni ei ollut mitään ohjaukseen liittyvää. Höh. Oikeastaan varsinainen päänvaiva oli kepit, sillä Aida tyrkytti koko ajan sisäänmenoa toisesta välistä ja jouduimme jankkaamaan sitä jonkun verran. Olen tyytyväinen omaan liikkumiseeni etenkin toisen radan ekalla ja tokalla kerralla. Sain siitä jopa kehuja ja silloin tuntui pelittävän. Kun minun valssit ym. oli sujuvia ja liike jatkuvaa, JA kun itse olin koko ajan menossa enkä jäänyt katselemaan koiraa, niin sekin tuli vähän vauhdikkaammin. Eli siihen olen tyytyväinen! Huh huh. Onneksi saatiin kyyti kotiin.

Sunnuntaina olisi sitten kisakauden avajaiset oman seuran kisoissa hallilla. Me juostaan vain yksi rata siellä, mikä on ihan hyvä varmaan ja meillähän on hyppynolla, niin en jaksanut ilmottautua hyppikselle. Koska nämä ovat taas kisat pitkään aikaan, niin en harmistu, vaikka meille ei nollaa vielä tulisikaan. Sen sijaan olen  miettinyt tavoitteet tälle kisalle, jotka pitäisi toteutua:

- Oma liikkuminen olisi yhtä jouhevaa kuin tänäänkin.. eli en ainakaan katselisi taakse ja "odottelisi" koiraa vaan itse naama koko ajan menosuuntaan päin ja itse nopeaan liikkuminen, niin koiraankin saa vauhtia.

- Hyvä ohjaus kepeille!! Ei mitään hutaista lähetystä, vaan panostus tähän. Plus muutamia kepit, kepit -vahvistuskäskyjä.

- Ja etenkin luottamus koiraan, mikä liittyy myös tuohon ekaan tavoitteeseen. Silloin uskaltaa itsekin liikkua.

----

Sitten vähän terveysjuttuja taas kerran. Tuli mahdollisuus ottaa Iisasta Gr:n PRA-testi lähes ilmaiseksi. (Iisan isä on pra-kantaja ja nyt oli mahdollisuus testauttaa pennut.) Eli postissa tuli kaksi poskisoluharjaa ja ohjeet. Testistähän ei tule ihan virallista, eikä sitä julkaista (koska pitäisi muuten mennä ell.vastaanotolle) mutta luotettava tulos silti itselle. Nyt kun on viikonloppu, niin en viitsi ottaa näytteitä vielä turhaan jääkaappiin, vaan vasta maanantaina ja sitten ne pääsee lähtemään postissa heti Genoscoperille. Kirjoittelen sitten taas, kun tulokset saadaan.