Tänään ohjelmassa oli vähän lähihaun muistelua.. Nyt pitäisi oikeesti ottaa itseään niskasta kiinni treenien suhteen. Kootut selitykset: jotenkin vaan ei tuo ilma ole hirveästi inspiroinut, kun takatalvea pukkaa ja pahasti. Ei ole kyllä yhtään niin lämmin ja keväinen sää kuin vuosi sitten tähän aikaan.

Takapihalla olevasta metsiköstä etsin paikan, joka olisi sopivan pieni ja "rajattu" alue. Sellainen löytyikin varvikosta, joka rajautui lumeen ja kallioon. Ripottelin sinne pieniä makupaloja aika paljon, joita ei silmillä nähnyt. Sitten hain Iisan. Iisa oli tosi innoissaan ja arvasi, että nyt haistellaan jotain, koska sen nenä kävi ja lujaa kun ulos astuttiin. Vein Iisan tämän varvikon taakse istumaan. Annoin pillillä pysäytyskäskyn, jotta Iisa kiinnittäisi huomionsa muhun ja heti sen jälkeen aloin pillittää lähihakuvihellystä ja heiluttelin kättäni alhaalla. En ollut kaukana, ihan parin metrin päässä. Kappas - Iisa tajusi kuin tajusikin alkaa nuuhkimaan! Hyvä että oli vielä muistissa tämä homma. Ja etsiminen meni rajatulla alueella oikein hyvin, välillä meni vähän sivuunkin, jolloin vain lakkasin viheltämisen ja heti kun palasi alueelle takaisin, niin aloin viheltämään. Viheltelin kyllä aika paljon vielä koiran etsiessä, samoin heiluttelin kättäni alhaalla. Kehuin myös välillä samalla Iisaa. Kun keskytin haun kehuihin ja vapautin Iisan, katsoin samalla, että nameja oli vielä jäljellä. Niinpä jätin Iisan taas istumaan ja teimme samanlaisen aloituksen, joka meni hyvin.

Eli hyvä juttu, että homma oli vielä hanskassa. Jos sitä taas joskus uskaltautuisi samaan vaikka palloilla.