Iisa juhli eilen 2-vuotis syntymäpäiväänsä treenaamalla Golden ringin superviikonlopussa Hartolassa.

Säät ainakin suosi leirillä. Onnea myös sisarille!!

Superviikonloppu käynnistyi jo lauantaiaamuna aikaisin, kun lähdimme ajamaan Jyväskylän, Vaajakosken ja Joutsan kautta Hartolaan. Ihme kyllä ei edes eksytty! Olimme ilmoittautuneet taippariryhmään koko viikonlopuksi. Ryhmäläisiä oli aika paljon, meidät jaettiin kahtia. Molempia ryhmiä kouluttivat sekä Susanna Fontell että Saila Avaz. Kouluttajat olivat kyllä molemmat tosi kivoja! Leiripaikka oli Kunkkulan koirakeskus. Meillä oli huonekaverina 1-v kultsunarttu omistajineen Turun seudulta. Tytöt tulivat mukavasti juttuun ja rauhottuivat nukkumaankin, vaikka mulla ei ollut häkkiä mukana. Iisalla ei ollut mitään ongelmia vieraassa paikassa olemisessa, onhan se ollut reissuissa ennenkin. Leirillä oli muutenkin mukavaa, illalla saunottiin ja oli hauskaa iltaohjelmaa. Tutustuttiin myös uusiin ihmisiin taas, mm. kultsunarttuun nimeltä Fiona omistajineen Kuopiosta ja kultsu-uros Indiin Järvenpäästä. Annettiin la-iltana Iisan ja Fionan leikkiä nurmikentällä ja virtaa riitti ihme kyllä vielä siihenkin. Sitten itse treeneistä:

Lauantaina treenattiin aamupäivällä Sailan ryhmässä. Ensin oli hakuruutua. Ensin myös katsottiin joka koiran kohdalta, mitä ne riistasta pitävät ja heitettiin niille ihan lyhyet heitot riistalla. Sitten itse hakuruutuun. Ensin vietiin vain pari varista, vähän niin kuin muistiharjoituksena. Se meni hyvin. Sitten vietiin 4 ja kuljin siis Iisan kanssa perässä koko ajan, niin että koira oli mukana kun vietiin. Tämä harjoitus meni ihan hyvin, tosin ei täydellisesti. Yhden variksen kohdalla Iisa kuulemma kävi, muttei ottanutkaan sitä (?). Pari ekaa löytyi hyvin, ja siihen keskeytimme. Työskentely oli kyllä parempaa kuin pitkiin aikoihin. Näytti jopa ajoittain ihan etsimiseltä. Käytiin hakemassa koiran kanssa itse loput. Sain neuvoksi jatkaa motivoituja hakuruutuja.

Sitten meillä oli starttipyssy harjoitus. Oltiin rivissä ja kouluttaja ampui jonkun matkan päässä pari kertaa. Meni ihan hyvin. Sitten kouluttaja ampui jokaiselle yhden kerran erikseen ja heitti damin ihan lyhyen matkan päähän. Ja kappas - kaikki ryhmän koirat käyttäytyivät samalla lailla! Iisakin lähti vauhdilla hakemaan damia, mutta jostain syystä ei ottanutkaan sitä suuhunsa, ja jotenkin kummallisesti kiersi tuota ampujaa. Hän heitti uudestaan damin, ja nyt Iisa ottikin sen ja toi narusta. Luonani korjasin sen otteen, annoin sen sille oikein suuhun. Kukaan koirista ei siis ottanut heti damia. Varsinaisesti laukausta ei pelännyt kuin yksi koira, mutta tuo ampuja taisi olla vähän jännittävä.

Tämän jälkeen meillä oli vielä kanijälki. Tämä oli ehkä päivän isoin ilon aihe! Koirille ei vedetty ihan täyspitkää jälkeä, ja se oli suora, mutta koira joutui kuitenkin lähteä kauas ja näköyhteys ei ollut täydellinen. Iisa teki tehtävän ainakin hyvällä itseluottamuksella, jess. Se eteni sekä ilmavainulla että nuuhkimalla jälkeä, ja vähän poikkesi siltä, mutta koko ajan näin, miten se teki töitä. Ja sieltä se kani sitten palautui. Pääasia, että se osasi käyttää nenäänsä.

Lounastauon jälkeen meillä oli vesinoutotreenit. Aikaa ei ollut koirilla paljoa lepäilyyn, joten aika tuhti paketti oli päivälle. Koirille heitettiin veneestä lokkia ja haapana. Iisalla kävi ensin niin, että se lähti rauhallisesti, mutta kääntyi takaisin ja jäi rantaan. Otettiin lintu ylös ja heitettiin lyhyemmän matkan päähän. Nyt haki kyllä, kun kannusti ja kehui. Seuraava ongelma oli tarpeeksi pitkälle tuominen. Siihen sain enemmän neuvoja sunnuntaina. Kuitenkin haki, mutta vielä on tässä helpossakin hommassa harjoiteltavaa!

Sunnuntaina meillä oli haun harjoittelua metsässä variksilla Susannan kanssa. Tällä kertaa Iisa ei ollutkaan mukana, kun niitä vietiin, mutta seisoimme jonkun matkan päässä. Nyt näkikin liikkeen todellisemman laidan, mutta jotain kehitystä on siltikin tapahtunut! Etsiminen alkoi, mutta keskittyminen on vähän liian lyhyttä vielä. Kyllähän sieltä noudettavia löytyi, mutta aika paljon piti koiraa ohjailla oikeille jäljille. Periaate oli se, ettei anneta neuvoja kun koira kyselee eikä kutsuta pois hakualueelta, mutta kun toiminta selvästi häiriytyy (esim Iisa meni vesiojaan) niin käydään kutsumassa koira pois tai kävellään itse vähän alueella. Välillä tein ihan uuden lähetyksen ja välillä mun käskettiin vain sanoa "vapaa". Sekin toimi kyllä yllättävän hyvin! Kyllä niitä variksia sitten lopulta muutama löytyi ja palautukset oli aina hyviä! Susanna sanoi, että jos koira ei ota riistaa, niin silloin sinne kävellään ja näytetään koiralle, että se piti ottaa. Eli annetaan se sille suuhun.

Tuohon pidä-käskyyn ja riistan/damin pitämiseen saatiin erinomaista oppia ihan katselemalla. Pari koiraa otti silloin tällöin variksia, ja heidän kanssa kouluttajalla oli ihan oma, rauhallinen, määrätietoinen tyyli. Oli opettavaista.

Iltapäivällä meillä oli vielä samanlaiset vesinoudot kuin edellis päivänäkin. Nyt meni aika samalla lailla. Koira tiputti riistan liian syvälle (sillä oli jalat pohjassa) vaikka kutsuin ja juoksin poispäin ja kaikkea. Kerran sitten otin sen hihnaan ja mentiin ihan rauhallisesti takaisin, pokkana vain paljailla jaloilla mutalampeen ja laitoin (heh) sille sen riistan suuhun. Koska Iisa näytti ihan selvästi "mikä jäi"-käskyllä, että se kuitenkin tiesi mitä oli jättänyt.

Onpahan ainakin harjoiteltavaa taas! Jos nyt kuitenkin ollaan (esim. haussa) vuoden takaisesta kehitytty, niin ehkä sitten me ensi kesänä ollaan jo taippareissa... (vaikka yritys on kova, jos tänä vuonna jo pääsisi)

Vesinoutoihin molempina päivinä vaikutti ihan varmasti se, että se oli viimeisenä vuorossa. Lauantaina esim. Iisa oli ihan kertakaikkisen väsynyt; sillä seisoi silmät ihan päässä ja oman vuoron jälkeen se makasi ilman hihnaa kuin raato kaislikossa. Eikä kyllä 2.5 tunnin paluumatkallakaan kovin montaa kertaa pää noussut.

---

Tänään sitten tunnuttiinkin jo olevan taas palauduttu. Kävin koirien kanssa raviradalla ihan lenkillä ja etenkin Iisa oli jostain syystä kovin musta rämeiköissä ryvettyään. Oli pakko vielä käyttää ne pikaisesti uimassa. Oli hirveä tuuli ja isolla järvellä kävi oikeesti kovat allot. Hyvin se silti lähti uimaan kun kepin heitti.

@Hartola.