Edelleen täytyy puhelimella räpeltää, yritetään pitää teksti aisoissa. Sunnuntaina ajeltiin Haminaan Neuvottomaan noutajaharkkoihin. Ensin iisan kanssa nuorempien ryhmässä ja sitten aidan kanssa vanhempien ryhmässä. Myös Ronja ja Maarit tuli vanhempien ryhmään. Ensin oli kentällä peruskoulutusta, seuraamista, luoksetuloa ja paikalla oloa. Paikallaolosta sen verran, että iisa lähti kun toinen koira karkasi sen päälle, mutta muutenhan se pysyy aina itse hyvin paikoilla. Vaikka vähän jännitänkin, kun pää pyörii edes takaisin. ;) Seuraaminen meni välillä ok, välillä ei. Hinkattiin sitä ehkä turhan kauan ole aloittelijoille. Meillä oli vikaksi hakuruututreeni pellolla. Käytiin viemässä koiran kanssa damit. Iisa yllättikin tänään haullaan! Ihmettelin, että bongailiko se silmillä vai muistilla ja sanoin kouluttajalle, että koska tämä koira ei ole oikeastikaan ollut hyvä hakija. Hän sanoi, että nyt oli ja nenänkäyttö oli hyvää. Jes! Ja tosiaan iisa haki ihan loppuun asti ja hyvin varmaan neljä damia eikä, eikä tarvinnu apuja. :) En ihan niin positiivinen ole, että jaksaisin uskoa tämän toistuvan/jäävän tavaksi, mutta toivonkipinä on, että jospa se tästä...? ;)

Aida ei osallistunut vanhempien peltotreeneihin, vaan pelkkään koirakouluosioon, mikä on ihan hyvä koska koirakoulua tämä itsepäinen muori kaipaa. Treenin puutetta kai, mutta Aida oli ihan pihalla. Seuraaminen ei menny hyvin (nenää sai nykiä maasta) ja liikkeestä maahanmenossa Aida jäi istumaan... Just, siinä mun TK1-koira. Muuta erikoista ei nyt päivän jälkikäteen osaa sanoa. Lopuksi Iisa, Aida, Ronja ja tolleri Repe saivat vielä riehua kentällä. Jopa aida intoutui vähän oikeasti leikkimään ronjan kanssa!! Kotona olikin aika hiljaista loppu illan..

Tänään tehtiin Maaritin kanssa parin tunnin iltalenkki valleilla, ja oikein nauratti kun oli hyvin mielenkiintoset puheenaiheet. Puhuttiin mm.ruumiista ja siitä miten ne kelluvat sekä miten voi erottaa hukutetun ruumiin ja hukkuneen ihmisen ruumiin. Hehhe. Kyllä se on huomattu, että hoitajat voi puhua keskenänsä ihan mitä vaan, vaikka ruokapöydässä! Kaikki lähti kuitenkin siitä, kun M oli nähnyt joskus valleilla miehen ruumiin. Että näin. Hyvää yötä!