No joo, on "vähän" vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen... :( Blogikin on näköjään vaihtanut ulkoasua sun muuta. Viimeksi kirjoittelin joulukuun puoli välissä, tässä on tapahtunut paljon kaikkea, mutta ei hirveästi silti tänne blogiin kirjoteltavaa. Ensinnäkään: Turha odottaa treenikuulumisia tai kisoja/näyttelyitä tältä ajalta (paitsi tänään). Koirien kanssa harrastaminen on jäänyt. :( Ollaan vietetty paljon aikaa, tammikuusta enenevissä määrin (koska olin harjoittelussa Sipoossa) Loviisan maaseudulla.. Niin no meitä ei oo enää nykyään kolme, vaan neljä. ;) <3 Toki ollaan vielä aina välillä Kotkassakin, niin kuin esimerkiksi nyt.

Ja koska tulevaisuuteni on niin kysymysmerkki, emmekä ole pystyneet/ehtineet käydä treeneissä, niin oli reilua laittaa meidän treenit agilityssä tauolle joksikin aikaa. Emmehän voi pitää paikkoja ryhmissä jos ehdimme käydä siellä vaan harvoin. (Esim. kesäksikin saatan lähteä Virroille, ei ole tosin varmaa vielä..) No kuitenkin, tämä oli minulle ihan sika raskas päätös ja vitkutin sen tekemistä tosi kauan. Meidän elämähän on ollut tällaista reppureissausta jo pitkään, mutta nykyään on koko ajan joku laukku pakattuna.. kamat vaan vaihtuu välillä. Onneksi koirat on kuitenkin kaikesta huolimatta sopeutuvaisia, kunhan vaan on ruokaa, mamma ja Aidalle pehmeä peti matkassa, niin kaikki on aina hyvin. ;) Siis mullahan olisi kyllä treeni-intoa ja ikävä on kova agilityyn... Rakkaimpaan harrastukseeni. Pahaa tekee kun lukee vielä viime syksynkin treenikertomuksia, tai esimerkiksi tänään kun puin treeniliivit ylle pitkään aikaan ja niissä oli vielä hallin tomut.. :( No mutta, kuten eräs tuttu sanoi, niin kaikella on aikansa, ja ehkä meidän aika tulee vielä... :'( KIITOS Masalle, en voi oikeasti kiittää sinua tarpeeksi! Ilman sinua, meistä ei olisi koskaan tullut Aidan kanssa sitä mitä oltiin/ollaan.

Iisasta on hyvää vauhtia alkanut tulla kunnon pihakoira. :D Se viihtyy siis pihalla aina jos on mahdollisuus ja pitkään.

---

Helmikuun alussa tehtiin yksi Helsingin reissu Riikan ja labbisten Nellan ja Nanan kanssa Helsingin koirauimalaan. Uimala oli pienempi kuin Hyvinkään, mutta minun mielestä tosi kiva ja mukava henkilökunta. Oltiin tunti siellä ja hyvin uivat kaikki, Aidakin tarvi vain vähän kannustusta altaaseen menoon. 

Iisan päiväunet.

Niin ja sitten tietysti 9-16.3 oltiin Ylläksellä reissussa neljän kaverin kanssa. Hyvin jakso koirat matkat. Siellähän ei voinut koirien kanssa kuin lenkkeillä ja lumikenkäillä... Muuten kyllä laskettelin, hiihdin yms. Kuvia on miljoona, mutta jospa tännekin eksyisi pari. Yllättävän hyvät lenkkimaastot oli kyllä siinä meidän mökin lähellä, moottorikelkkareittejä ym. Pystyi antaa noiden juosta vapainakin.

Siinä nyt joitakin kuvamaistiaisia. Tosiaankin reissu oli ikimuistoinen ja kaikinpuolin upea ja samoin maisemat. Yksi porokin tuli nähtyä... :)

Ai niin ja kun reissuista oli puhe, niin minä käväisin helmikuussa myös koirien kanssa muutaman yön Joensuussa pikkusiskoni luona kylässä... Ei tosin asu enää. :D 

Muori kylässä <3

Ollaan käyty pari kertaa Maaritin kanssa lenkillä, toisen kerran esim. tänään.

No, niinhän siinä aina käy, että liioitteluksi menee! :D Tosin treenattiin myös, mutta neljä tuntia viihdyttiin ulkona. Treeneistä sen verran, että tosi ihanalta tuntu treenata Iisan kanssa. Täytyy ottaa taas tavaksi. Ostin myös tänään muuten jälkiliinankin, täytyy keksiä sillekin käyttöä.. ;) Iisan kanssa tehtiin hakuruutua. Iisa ja Ronja haki vuorotellen. Ihan ok meni. Ekan damin toi ihan silmillä puhtaasti, muuten olisi edelleen pitänyt olla pitkäjänteisyyttä. :( Tehtiin sitten pellolla sillain, että piiloteltiin dameja heinien alle pienelle alueelle. Sanoin vaan iisalle "etsi" ja ihme kyllä se käytti tosi hyvin nenäänsä ja löysi damit. Ja sai palkkaa. Lupasin jatkaa tätä kotona..

Vähän myöhemmin otettiin pai vesimarkkeerausta, tai lähinnä niin että heitin damin ja pääasia oli palautukset. Ihan hyvin toi maalle asti (oli vielä vähän pientä jyrkkyyttä rinteessä), mutta edessäni vissiin sortui ainakin kerran tiputtamaan damin..Mikä ei ole toivottavaa.

Koska Veera ja Ronja ovat kaverikoiria, lähdin heidän mukaansa kaverikoirakeikalle palvelutaloon Pyhtäälle. He käyvät kuulemma kerran kuussa aina. Ilmoittauduin Iisan kanssa mukaan, koska ryhmässä on pulaa koirista. No, Maarit vähän myös suostutteli minut. Mutta Iisa on juuri omiaan vanhusten kaverikoiraksi - onhan se maailman kiltein ja hyväntahtoisin. Vaatimuksiin kuului, että menen kerran katsomaan meininkiä ilman koiraa. Noh, ensi kerralla eli kuukauden päästä sitten Iisa mukaan. Olihan niitten mummojen kanssa ihan kiva rupatella ilman koiraakin. ;D

Anteeksi mitä tajunnan virtaa tästä taas tuli. Yritän ryhdistäytyä ja kirjoitella vähän useammin taas, vaikka toisaalta mistä kirjoittaa kun ei enää ole tiedossa treenejäkään... :/