" Turn it up, turn it up

                                  Can you feel the fire burning

                                  Turn it up, turn it up

                                  Do you feel my heart

                               - it's beating

                               Turn it up, turn it up

                               Can you feel desire in mourning life

                               Let the fire show

                                  - don't let go! "

                         (Bomfunk Mc's & Anna Nordell: Turn it up)

 

Tänään olin siis Kotkan Koiraystäväin seuran (KKS:n) agilitymestaruuskisoissa (epävirallisissa) vähän töissä ja muuten vain katselemassa. Kisat alkoivat klo 10, itse menin ehkä puoleksi paikalle. Ensin oli agilityrata ja sen jälkeen hyppyrata, järjestys oli minit-medit-maxit. Itse toimin rimannostajana ja kentän haravoijana sekä autoin myös keräämään esteitä pois. Tuomari tuli Porvoosta saakka. Olihan se todella mielenkiintoista katseltavaa, ja kun kaikki eteni kuten kisoissa, sai hyvä käsityksen kuinka kisoissa toimitaan. Kysyin parilta henkilöltä minkä tasoinen perus(agility)rata olisi, se oli kuulemma noin 2 luokan tasoa. Näytti ainakin melko monimutkaiselta, mutta kun oli muutamia ohjaajia seurannut (ja koiria toki!), alpin itsekin tajuta :D Koirille riitti tiukkoja käännöksiä ja ohjaajille tiukkoja paikkoja sekä juostavaa :D Ja samoin päivän aikana nähtiin jos jonkinmoisia suorituksia ja tapauksia, niin nappiin menneitä kuin radalla haahuilevia koiriakin. Että kyllä tämä toimi samalla myös vähän rohkaisuna itselleni :D

No sitten vähän eilisestä lauantaista. Iltalenkin jälkeen harjoittelimme ulkona tokoa, siis ihan oikeaa tokoa, jossa täytyy vähän viilata pilkkuakin. Oikeastaan ne oli toko/naksutin-treenit, koska otin naksuttimen mukaan (pitkästä aikaa). Se oli kyllä todella kannattavaa kaikella tapaa, yhtään en negatiivista puolta siitä kapistuksesta kyllä löydä! Ja varsinkin vilkkaille ja oma-aloitteisille koirille se on omiaan :) Aida ainakin innostuu treenaamisestakin paljon enemmän naksuttimen kanssa. Toko kun on joskus Aidasta vähän tylsää, mutta eilen oli juuri päin vastoin. :) Olin oikein pistänyt paperille asioita ja vähän suunnitellutkin etukäteen. Ensin oli ihan kontaktiharjoituksia, Aidan katseesta minuun tuli naksu ja palkka. Välillä ei tarvinnut kuin katsoa, välillä odotin 5 sekuntia ennen naksua ja välillä 10 s. Sitten päästin Aidan irti hihnasta ja otin sivulle tuloa. Sekin sujui oikein reippaasti ja hyvin. Sen jälkeen otin lyhyitä seuraamispätkiä, siis todella lyhyitä, vain pari askelta. Keskityin Aidan oikeaan paikkaan, omiin jalkoihini ja siihen, että liikkeelle lähtöön. Jos se lähti reippaasti liikkeelle samaa aikaa kanssani minuun katsoen, naksautin ja pysähdyin, jolloin tuli palkka. Sujui hyvin. Otin vielä lopuksi pari luokse tuloa. Aidan juostessa luokseni koitan välttää katsomasta sitä silmiin, jotta se ei turhaan matelisi. Kaikki tokojutut sujuivat siis hyvin, mutta eipä tässä mitään kauhean vaikeata ollutkaan. Itse asiassa vaikein juttu Aidalle oli varmaan se, että täytyi pysyä hallinnassa eikä saanut karkailla. Lopuksi yritin vielä muistella Aidan kanssa yhtä temppua, jota joskus olemme kotona opetelleet. Siitä on kyllä jo kauan aikaa, mutta Aida osaa joten kuten pujotella jalkojeni välistä kävellessäni. Nyt kun yritimme kerrata sitä, Aida meni ensin muutaman kerran väärin päin sisälle, ja kun en palkannut, niin selkeästi se turhautui ja karkasi. Pöh. Se siitä. Olin nimittäin ajatellut, että näissä treeneissä en päästä sitä karkaamaan kertaakaan. Onneksi ketään ihmisiä ei ollut lähellä. Ja oikeastaan Aida ei edes juossut paljoa, vaan meni haistelemaan pyrähdyksen jälkeen nurmikkoa. Käskin sen maahan ja hain sen itse. Rangaistukseksi pistin sen hihnaan ja käskin maata maassa paikallaan kunnes oli lupa nousta. Sen jälkeen irrotin taas hihnan ja Aida oli kontaktissa kunnes se samasta syystä turhautui jälleen ja karkasi uudestaan. Argh. Ei auttanut kuin tehdä taas sama temppu ja käskeä sen lopuksi maahan. Aivan viimeiseksi otimme vielä luoksetuloa.

Minun täytyy varmaan alkaa MELKEIN päivittäin pitämään lenkin yhteydessä näitä tokopätkiä, ja täytyy varmaan viedä treenit sellaiselle tasolle, ettei Aida turhaudu missään välissä. Jospa siitäkin olisi vähän apua agilityyn. Ja muutenkin kiinnostaisi taas osallistua tokokisoihin ja vihdoin saada se alokaskuokan ykkönen (korjaus: ykköset :D).