Tänään oli siis jälleen normaalit agilitytreenit. Kyllä oli niin tehokas kerta, että huiii  Ensinnäkin ehdimme tehdä kaksi eri rataa (ensimmäinen oli vähän lyhyempi). Toisekseen me teimme nyt koko radan alusta loppuun kerralla (tai vähintäänkin yritimme!). Kolmanneksi tänään tuli myös esille Aidalle kaikkein oudoimmat/uusimmat esteet.

Ensimmäisellä radalla oli siis kaksi vieraampaa estettä, pöytä ja okseri. Aidan kanssa on treenattu kyllä pöytää yksittäin, mutta okseria ei koskaan (okserissa on kaksi rimaa, ja se on ikään kuin pitkä aita). Pöydässä ei ollut mitään ihmeellistä. Okseriakin kokeiltiin ensin yksittäin, ja minun käskettiin antaa hyppy-käsky painokkaammin, jotta koira tajuaa, ettei tämä ole tavallinen aita. Se menikin hyvin, Aida on hyvä hyppääjä, eikä se tiputellut rimoja nytkään.  Tällä ensimmäisen radan ensimmäisellä yrityksellä Aida ei hypännyt toista hyppyä, koska minä käänsin sille selän. Toisella kerralla se teki radan, mutta kuulemma turhia kaartoja aitojen välissä, koska minä olin sijoittunut väärään paikkaan ja oli hankala ohjata. Toisella kierroksella jo kaikki meni hyvin. Pointti tuossa kursivoinnissa on se, kuinka Aida tekee KAIKEN niin kuin minä ohjaan. Jos minä osaisin ohjata lähes täydellisesti tai hyvin, niin tulisi hyviä tuloksia! Jokainen virhe, olen pannut merkille, on lähes aina ohjausvirhe. Koirahan on siis enemmän kuin hyvä, mistä olen super tyytyväinen!

Kolmas Aidalle oudompi este oli pussi. Olin varma, ettei Aida sinne mene ainakaan ensi yrittämällä. En edes muista, koska me viimeksi olemme harjoitelleet pussia!! Ettei olisi peräti joskus jatkokurssilla....?  Mutta kuinkas kävikään...! Aida meni pussiin heti, ilman ulostuloaukon avaamista aluksi! Sen jo ollessa sisällä pussissa, raotin vähän suuaukkoa, mutta seuraavilla kerroilla ei tarvinnut tehdä enää sitäkään! Olin kyllä täydellisesti ällikällä lyöty...Pussi oli siis toisella radalla, joka oli jo pidempi (ja monimutkaisempi). Toisella radalla oli myös keinu. En tiedä, kuinka vahva "keinu"-käsky on Aidalle, sillä kun se tuli vastaan kesken radan, ei Aida kuitenkaan tajunnut/muistanut pysähtyä, vaan lensi laudalta tietenkin  No, onneksi sille ei toki käynyt mitään, eikä se edes säikähtänyt. Mentiinkin sitten heti pari kertaa keinu uusiksi, ja nyt A jopa muisti odottaa keinun laskeutumista. Tällä toisella radalla oli jälleen kerran ongelmia minussa, ei koirassa. Ensinnäkin unohdin radan kesken, mutta ohjaaja sanoi sen olevan kotkalaisten vika  Toisella kerralla Aida meni jälleen kuten ohjasin, mutta takaakiertoa ei tapahtunut, koska minä en ehtinyt valssaamaan...Joopa joo. Meillä oli kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, kuten sylikäännös. Yritin kyllä, ja tuli siitäkin yksi ainakin melkein onnistunut suoritus

Tosi hyvä kerta oli kyllä (ja monipuolinen). Olikin hyvä juttu, että välillä otettiin niitä harvinaisempiakin esteitä, ettei ne pääse koiralta unohtumaan. Rehellisesti Aida kyllä pärjää tuolla minua huomattavasti paremmin, joten nyt kun saisi vielä omaan selkäytimeen paremmin ohjauskuviot.

Ja asiasta kolmanteen, lauantaina olisi tarkoitus lähteä taas Virtain perukoille. Minulla on nimittäin koulusta viikko (!!!) lomaa. Tällä kertaa emme (toivottavasti) joudu menemään junalla.