Tultiin eilen myöhään takaisin Kotkaan. Kerron junailustamme tuonnempana.  Virroilla ollessamme emme varsinaisesti treenanneet mitään, tosin kaksi muutaman minuutin mittaista varistreeniä mahtui mukaan. Ensimmäisellä kerralla olin aivan onnessani: Aida kantoi varista!!! Varovaisesti, mutta kantoi kuitenkin! Loppua kohden parani, kun annoin sen suuhun sille. Äitini oli myös katsomassa pihalla, ja pyysin häntäkin kehumaan Aidaa paljon. Tuntui, että jotenkin toiseltakin ihmiseltä tulleet kehut innostivat ja kannustivat Aidaa enemmän. Aidalle ja minulle jäi hyvä mieli treeneistä.

Seuraavana päivänä sain pudota maanpinnalle. Olin yksin pihalla Aidan kanssa, mutta Aida ei ottanut enää varista (???), haisteli kyllä senkin edestä. Höh.

Eilen sitten tultiin 3 eri junalla. Voin kertoa, että vaikka Aida tulikin hyvin juniin ja rauhoittui ja makasi junassa, niin ei silti ole mikään "pikkureissu" tuo matkustaminen, varsinkaan useammassa täydessä junassa. Asemalla oli hirveä sählinki välillä, ainakin Aida taas kiskoi joka suuntaan. Kuitenkin reissu onnistui jälleen ja perille päästiin puolen yön aikaan.

Virroilla satoikin viikon lopulla kunnolla lunta, oli super nättiä! Sain taas kunnolla talviajoharjoittelua.  täällä lumesta ei ole varmaan voinut puhuakaan. Eilenkin ulkona oli aivan kuivaa, eikä missään ollut edes loskaa. Loppukevennykseksi kerrottakoon, että itse oli potilaana tämän päivän.  No, en nyt sentään kuitenkaan oikeasti, mutta olin perustason ensihoidon näyttökokeessa näyttelemässä potilasta. Jätin sitten tänään viimeiset fysiikan ja kemian tunnit vedoten siihen, että käteni on kanyloitu tänään kolme kertaa