Huh, mikä päivä! Puoli päivää on jo kulunut pelkästään koiran treenaukseen, mikäs siinä...

Tänään siis mentiin Inkan ja Ronja-labbiksen (6kk) kanssa ensin Kotkan koiraystäväin seuran koirakouluun Karhulaan. Se alkoi klo 11. Kentällä treenasikin kolme eri ryhmää, ja koiriakin oli valtavasti! Koirakoulu kesti tunnin. Harjoiteltiin mm. perusasentoa, seurausta (siis lähinnä koirien kohtausta, pujottelua jne.), paikalla oloa, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Eli aika tuhti paketti  Aidalle olin ottanut makupaloiksi seitiä (keitettynä toki), sillä nyt vasta ollaan alettu sekottaa hiukan omaa ruokaa seiti-riisi-seokseen. En siis viitsinyt ottaa makkaraa tms. Tänään tuli myös oikein hyvää autoonmenoharjoitusta Aidalle, kun jostain syystä sillä on taas tökkinyt tuo autoon meneminen (viimeksi kotonakin). Kun Inka tuli hakemaan meitä, Aida alkoi taas pyristellä vastaan, aika harmittavaa, mutta loppujen lopuksi hyppäsi kuitenkin autoon. Aidan hypätessä käytin vielä naksutinta vahvistamaan toimintaa. Koirakoulussa sujui hyvin, eipä siellä mitään ihmeitä tapahtunut. Kouluttaja sanoi lopuksi, että Aida toimi tosi hyvin, ja sitä on ilo seurata, mutta ryhmässämme muut koirat olivatkin vissiin vielä kaikki nuoria.

Koirakoulusta ajoimme Helilän koirapuistoon. Se oli suunnilleen yhtä pieni ja "köyhä" jos näin voi sanoa kuin missä kävimme viimeksikin. Mutta eipä Aidaa kauheasti kiinnostanutkaan juosta. Aidan ja Ronjan lisäksi puistossa oli myös yksi leonberginkoira, joka oli todella söpö  

Puistosta taas ajoimme Neuvottomaan Kaakon noutajien harjoituksiin. Sielläkin oli luvassa luoksetuloa ja toisten koirien kohtausharjoituksia sekä damitreenit pellolla lopuksi (vain koirille, jotka "läpäisivät" luoksetulon). Kaikki meni hyvin. Damitreenit siis olivat sänkipellolla, ohjelmassa oli 1-markkeerauksia kaksi kertaa. Eli apuohjaaja heittää damin, ja ohjaaja lähettää koiran. Matka oli aika pitkä, mutta kuten aikaisemmin sanottu, olen liian huono arvioimaan etäisyyksiä. Kaikista koirista kyllä huomasi, kuinka ne joutuivat nenää käyttämään ja kunnolla etsimään damin, ei siis ilemisesti ollutkaan mikään pikkujuttu, kuten kuvittelin. Aidakin etsi damia jonkun aikaa, löysi ja toi. Teknisesti ihan hyvä suoritus, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmän. No tässä vaiheessa Aida oli jo kuitenkin melko väsynyt, joten ymmärretään. Muutenkin Aida oli yllättävän rauhallinen koko ajan, koirakoulussa ja -puistossa. Huomasi, että sillä ei ollut vielä kauheasti voimia esim. juoksemiseen tai sähläämiseen. Eilen siis aloin vasta lisätä ihan vähän normiruokaa, joten ymmärretään sekin  Autoon meno sujui sitten lopussa jo melko hyvin, positiivista oli se, ettei minun tarvinnut kuitenkaan pakottaa sitä autoon kertaakaan.

Voi, voi...ensi keskiviikkona olisi tarkoitus selvittää, onko yhdistelmä Aida + juna täys katastrofi... Pahoin pelkään, että on  Minua jännittää lähes kaikki, mitä tuohon matkaan liittyy, lähinnä se, löydämmekö eläinvaunun ja miten Aida suostuu junaan tulemaan. Olemme siis aikeissa mennä Virroille kun minulla on to ja pe vapaina. Onneksi junaan ei kuitenkaan tarvitse "kuin astua", joten toivotaan, että se sujuisi hyvin extraherkkujen avulla...Joutuisimme vielä vaihtamaankin junaa kerran. Täytyy varmaan mennä tänään ja huomenna iltalenkillä junaradan lähettyville kävelylle ja ottaa herkkuja mukaan...