Treenitauolla oltu jo yli kuukauden. Tänään kuitenkin katkaistiin tauko. Menimme sunnuntain noutajaharkkoihin Inkan kanssa Neuvottoman kylään. Ronja-labbiksella oli nyt vuorostaan juoksu, mutta Aida pääsi tositoimiin. Aiheena oli luoksetulo, seuraaminen sekä tietysti noudot (kun on noutajista kyse). Luoksetulossa olikin meille aivan uudenlaisia harjoitteita, tosi kiva, että saa uusia ideoita treeneihin.

Luoksetulo: Koira jätettiin odottamaan, näytettiin sille namia, joka pantiin maahan (oikeasti namilautanen), ohjaaja käveli jonkin matkan päähän ja kutsui koiraa. Jotkin koirat eivät tienneet lähteäkö vai ei, ja toiset yrittivät saada ensin namin. Jos koira tuli suht' hyvin, vapautettiin koira ja se sai namin maasta (lautaselta) palkaksi. Liikkeestä toki huomasi, oliko koiralle tärkeämpi omistaja vai nami. Tämän liikkeen idea on opettaa koiralle vahva luoksetulo, koira tulisi luokse omistajan eikä vain taskussa olevan namin takia. Aida odotti kiltisti. Kun huusin sitä, se meni ensin katsomaan, saiskos namin, mutta tuli kyllä heti kun huusin uudestaan. Sitten sain vapauttaa sen ja se sai palkkansa. Kotona yksin tätä voi harjoitella pakasterasian avulla. Koiralle näytetään nami, mutta rasiaan laitetaan kansi, jolloin karkaava koira ei saa sitä. Kun koira tulee luokse, omistaja juoksee koiran kanssa palkalle ja avaa kannen.

Toisessa luoksetuloharjoituksessa kaikki koirat jätettiin samaa aikaa riviin. Jokainen kutsui koiraa vuorollaan sekalaisessa järjestyksessä. Koiraa piti kutsua vain nimellä, jotta muut koirat eivät lähde. Aika haasteellinen harjoitus mielestäni, mutta erittäin hyvä. Kyllähän nyt koiran täytyy nimensä tunnistaa. Aida pysyi tosi hyvin paikoillaan, ja tuli reippaasti kun huusin "AIDA", joten liike meni täydellisesti.

Seuraaminen: sisälsi pujottelua toisten koirakoiden välistä sekä perinteistä tokoseuraamista. Ihan ok tämä meni.

Noudot: tehtiin 2 markkeeraus kaikille niille koirille, joiden kanssa on aiemmin dameilla jotain tehty. Viimeisimmät noutotreenimmehän oli silloin kauan sitten ennen juoksuja, kun Aida ei suostunut tekemään mitään. Pakko sen oli juoksuista johtua, koska tänään meni ihan ok. Ei toki täydellisiä suorituksia saatu, mutta Aida oli innokas, haki hyvin ja palautti heti. Ensimmäisellä kerralla Aida pissasi kesken haun, kun ei löytänyt damia. (Sohjoinen lumi upotti damit aika taitavasti) Toisella kerralla Aida löysi viimeisimmän heti ja toi sen. Ekaksi hetiettyä se haki vaikka kuinka kauan, ja kouluttaja näytti sen sille. Palautus sujui hyvin. Yhden tärkeän neuvon saimme: ensimmäisellä haulla koiraa (jos ei ole pitkälle nomessa edennyt) ei saa "kääntää" hakemaan tiettyä damia. Näin olen aina tehnyt siinä uskossa, että koiran pitää hakea viimeisin ensin...  mutta ei. Koira pitää lähettää sille, jonne se katsoo itse. Yleensä se vain sattuu juuri olemaan tuo viimeisimmäksi heitetty. Sitten, haettaessa kaikista viimeisintä damia, koiran voi kääntää siihen suuntaan, jossa se on.