Ensimmäiset treenit pidettiin Pyhtäällä, jonne lähdimme Inkan, Artun, Ronjan ja Aidan kanssa. Koulun jälkeen käytiin kuitenkin ensin lenkillä, ja annoin Aidan olla vapaana. Otin mukaan myös yhden damin ja teimme kaksi lyhyttä muistiharjoitusta metsässä. Ne menivät hyvin. Mutta nyt kuitenkin itse asiaan, siis kurssiin. Teoriakerta oli jo viikko sitten, ja nyt oli ensimmäiset käytännön treenit.  Meidän päivä oli aika keskinkertainen, olisi voinut mennä huonommin, mutta olisi voinut mennä paremminkin.

Aluksi otettiin vähän "sosiaalista käyttäytymistä". Kaikki koirat oli ringissä, ja kerrattiin oikea hihnan käyttö (taippariote yms.) Sitten oli yksitellen seuraamista. Aidalla meni hyvin, se ei kiskonut. Tässä seurauksessa koiran ei tarvitse katsoa omistajaansa niin kuin tokossa.

Sitten päästiin yksilötreeneihin. Muut koirat odottivat autoissa, kun yksi koirakko teki suoritusta metsässä. Vuoroa odotteleva koirakko valmistautui sillä välin. Aidan kanssa valmistautuessa me teimme seuraamista. Kerroin Aidan eilisestä repertuaarista kouluttajalle, ja hän sanoi, että voisin alkaa heittelemään damia usein, jotta koira toisi sitä innokkaammin. Heti kun koira tuo damin, pitäisi heittää se uudelleen. Ensin sujui hyvin, mutta se meni vähän sähläykseksi lopulta, kun paikalle tuli pari muuta koiraa (kun Aida oli vapaana). Aida meni toisen koiran luokse. Noh, ei ollut kauaa aikaa ihmetellä, kun täytyi lähteä metsään. Joka koiralle tehtiin kaksi ykkösmarkkeerausta, eli vieras henkilö heittää damin. Ensimmäinen dami upposi niin syvälle lumihankeen, että Aida haki vaikka kuinka kauan, ja lopulta heittäjä näytti, missä se on. Damin otettuaan Aida meni aluksi makuulle ja meinasi alkaa järsiä sitä! Kutsuin kuitenkin sitä heti uudestaan, ja heittäjä vähän potkaisi lunta koiraa kohti, niin tulihan se sieltä lopulta. Damia etsiessä Aida pissasi muuten, mikä on kuulemma tosi epätoivottavaa ja siihen pitäisi puuttua. Aida oli jo pissannut ennen, mutta luulen tämänkin olevan joku sijaistoiminto/-reaktio, kun damia ei löytynyt heti ja niin edelleen.

Seuraava yritys. Minun käskettiin lähettää koira heti damin tiputtua eikä jäädä odottelemaan. Tämä toimikin hyvin, ja Aida löysi damin, joka oli kuitenkin kuivalla maalla. Palautuskin tuli tällä kertaa suoraa päätä minulle, tosin lopussa vähän hidastellen. Olen kuitenkin koiraa vastaa ottaessa yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta koira tulisi mielellään luokseni. En kumarru uhkaavasti sitä vastaan, vaan otan sen kirjaimellisesti avosylin vastaan, puhun iloisella äänellä, katson pois päin, ja annan sen pitää damia hetken ja taputtelen sitä. Tässä kuitenkin lisää vinkkejä minulle treeneihin:

- tosiaan tuo koiran lähettäminen heti damin tiputtua, jos on vaikeassa maastossa

- ei saa sanoa liian aikaisin "tänne", vaan vasta kun dami on kunnolla suussa, jotta koira ei mene hämilleen

- koiran tullessa luokse/damia ottaessa ei saisi sanoa "hyvä", koska se ei ole silloin vielä hyvä. Koira kuulemma valpastui "tänne"-sanasta. Se on ainut sana!  koiraa saa kehua perillä.

- koiran ei tarvitse tuoda damia  aivan käteen, vaan taippareissa riittää, vaikka se jäisi askeleen päähän. Eli ei suotta viilata pilkkua

Näillä siis mennään. Aida oli yllättävän rauhallinen koko ajan, se ei häslännyt yhtään!  Taitaa alkaa tuntumaan siinäkin tuo viime aikojen treenaus. Aika väsyneeltä vaikuttaa nyt kotonakin.