"Suuri päivä", kun palasimme tokokisoihin 2 vuoden tauon jälkeen. Valitettavasti ei ollut mikään maailman häikäisevin come-back. Aamulla käytiin ennen kisoja raviradalla taas tuulettumassa, minkä jälkeen ajoimme Keuruulle. Mukana oli pikkusiskot Emma ja Ellinoora. Emmalle kiitos valokuvista!  katselin ylimpiä luokkia, ja avoimen kohdalla hain Aidan ulos kävelylle ja rauhoittumaan. Aida oli tietenkin täynnä virtaa, mutta jotenkin sentäs ollaan kehitytty: Aidalla ei ollut nyt ongelmia paikalla makuussa, vaikka vieressä olikin kivoja koiria!   Tosin viereisellä dalmatiankoiralla ilmeisesti oli... se vinkui Aidan perään ja nousikin Aidan luokse, minkä seurauksena Aida ja eräs toinenkin koira nousivat. Aida kuitenkin tuli heti kutsusta luokseni eikä lähtenyt mihinkään karnevaaliin mukaan. Saimme kuitenkin uusia paikalla makuun. Se sujui hyvin. Luulin jo hetken, ettei Aida ennakoisi, kun tulin sen vierelle, mutta ehtipä se nousta kuitenkin. Siitä siis 9. Olimme heti ekana yksilösuorituksessa, mutta kerkesin leikkiä Aidan kanssa vähän. Se dalmis muuten oli tooosi komea ja ihana ja muistutti ulkonäöltä kovasti Alpoa! Voi kun leimahti vanha rakkaus  *tahtoovieläjoskusdalmiksen*

Kuulin kommentteja molemmista seuraamisistamme, että ne sujuivat hyvin, mutta mulle jäi jotenkin sellainen tunne, että se oli kauheaa laahustamista. Vapaana seuraamisessa annoin ylimääräisen käskyn täällä, ja se virkisti Aidaa hiukan. Tuomarikin sanoi, että "ajoittain kaunista seuraamista".

Kerkesimme tehdä vielä liikkeestä maahanmenon, kunnes Aida päätti, että nyt saa riittää. Se sujuikin hyvin ja Aida EI ennakoinut yhtään!  selkeästi naksutreenit on auttaneet. Olimme jo siirtymässä luoksetuloon, kunnes Aida yhtäkkiä vailla varoitusta karkasikin kehästä vastapäiseen metsään. Aida tuli takaisin, mutta karkasi uudestaan. Koe joudutaan keskeyttämään kahdesta karkaamisesta. Toisella kerralla sain vieläpä huudella Aidaa aika kauan, enne kuin arvon neiti suvaitsi tulla. Että ärsyttäää.....  miksei meille voi tulla ikinä virallisia tuloksia, epävirallisia kylläkin. Joskus kauan sitten ajattelin, että ALO1 on helppo saada, mutta Aidan kanssa - huh huh. Se on kovemman työn takana kuin luulisikaan. Olemme kyllä treenanneetkin taas kuluneena viime vuotena paljon. Joten sitten kun me saavutetaan edes yksi ykköstulos, puhumattakaan koulutustunnuksesta, niin se on IISO saavutus, jota tullaan juhlimaan...  Tuomari oli muuten oikein mukava, sanoi Aidaa hienoksi koiraksi, joka kuulemma tarvisi malttia vieläkin lisää... Kuinka "ihanaa" huomata, että yksikin borderterrieri, joka oli samassa luokassa silloin 2 v sitten syksyllä -07 tuolla Keuruulla, olikin nyt jo EVL:ssä!! Kivaa tahkota itse vieläkin täällä. Mutta meillä oli sen kokeen jälkeen aivan liian pitkään (jopa vuosia) tokon treenauksestakin taukoa, nyt se on sitten oikeastaan kuluneena vuonna elvytetty uudestaan henkiin. Eipä tässä auta muuta kuin harjoitella ja nokka kohti uusia kisoja! 

Onnittelemme muuten tuttujamme GR-leireiltä: Riikkaa ja kultsupoika Lenniä (Läppiksen Armaani), jotka saavuttivat tänään avoimen koulutustunnuksen TK2. Hienoaaa!!!  

Aidan pisteet:

Tuomari: Jaana Tala

Luoksepäästävyys: 10

Paikallamakuu: 9

Seuraaminen kytkettynä: 8,5

Seuraaminen vapaana: 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5

....

Höh. No, tässä kuitenkin pari kuvaa Keuruulta.

Paikalla makuun ensimmäinen yritys...

Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin!