Kaikkien aikojen suosikkisarjaani Greyn anatomiaa tuntevat, mitä tuo termi "five things" tarkoittaa. Mutta jos joku ei ole tätä opettavaista sarjaa katsellut, niin termi vaan kuvastaa niitä viittä asiaa, jotka olen oppinut tuntemaan "uudesta tulokkaasta", ne viisi asiaa, joiden ansiosta tunnen hänet paremmin kuin muut.

1. Iisa menee mielellään yöpöytäni laatikon alla olevan tasolevyn päälle (ks.kuva). Joskus se vain saattaa myös "oikaista" tietä...

2. Iisa on tosi hurja vetäjä vetoleikeissä.

3. Iisan mielestä kaikki maailman ruoka on tehty juuri Häntä varten.

4. Noutajapillin ääni on kenties ihanin maailmassa (heti ruokapussin rapinan jälkeen).

5. Juomakuppi on siinä kylpemistä, eikä juomista varten.

Iisa ja Aida joutuivat tänään olemaan yksin vähän enemmän aikaa, mutta ilmeisesti hyvin oli mennyt? Ei kuulunut vikinää mennessä eikä tullessa? Tosin, pentuaitauksen tarkoituksellisuus jää nyt vähän kyseenalaiseksi, koska sen ovi oli auki koko ajan. Iisa saa ihan selkeästi tukea Aidasta. Jos olisin yksin aitaukseen jättänyt, olisi vinkukonsertti kaikunut käytäville varmasti. Mutta osaa Iisa väsyneenä ainakin jäädä ihan yksinkin - ainakin jos sitä ei lukitse aitaukseen, vaan jättää sen oven auki eteiseen. Pääsin käymään Aidan kanssakin noin 20 min lenkillä kaksin. Illalla Iisa sai leikkiä yhden 10 kk pennun kanssa, venäjäntoyterrieri Sepon.  Tai no Iisa ei lähtenyt mihinkään hurjiin leikkeihin mukaan, vaikka Seppo yrittikin. Sitten tämän päivän harjoittelusta (yksinolo"harjoittelut" mainittiinkin jo).

Menimme ulos myös hihnassa, noutajahihnassa, joka muuten on oman kokemukseni mukaan pennulle helpompi. Mutta täytyy kyllä seuraavaksi harjoitella tavallistakin hihnaa ja pantaa. Menimme läheisen palvelutalon ympäristöön hiljakseen maleksimaan (oikea sana ). Sieltä yleensä aina tulee joku koiraa rapsuttamaan. Niin nytkin. Iisa kävelikin nätisti, mitä käveli, ei pureksinut hihnaa eikä vetänyt. Tosin pahimmat energiat oli jo sitä ennen purettu leluilla Aidan kanssa kotona. Pilliä on siis kovasti käytetty luoksetuloon, ja se toimii. Samoin naksutinta ollaan käytetty makupalan antamisessa, jotta Iisa siihen ehdollistuisi.

Iisa muuten osaa jo rauhoittua vähäksi aikaa ennen kuin saa ruokakupin. Nimittäin vaikka se hyppii ja pomppii, niin aika pian se jo istuu ja katsoo minuun.  Ja kyllä Iisa tuntee jo oman nimensäkin, vaikka tänään on vasta kolmas päivä. Sen verran olen sitä sanonut.  

Illalla tässä myös teimme vähän käsittelyharjoituksia. Harjasin Iisaa karstalla, kun se oli sylissäni, eikä se tuntunut edes huomaavan.  Leikkasin siltä myös muutaman kynnen, eikä se räpiköinyt. Palkinnoksi leikin Iisan kanssa. Mutta nämä olivatkin jo hyvin tottuneet käsittelyyn kasvattajan luona.

Aida yrittää ilmeisesti jotenkin saada Iisaa leikkiin, sillä se käy tökkimässä sitä nenällään, mikä saa joskus Iisan juoksemaan ympäriinsä kuin päätön kana.  Kun Aida on aina harrastanut oman peittonsa kanssa pelmuamista, ravistelua ym. niin tänään Iisakin tuli tarttumaan samasta peitosta ja murisi ja ravisteli sitä niin kuin Aida. Mutta olisitte nähneet Aidan: se katsoin ihan kuin kysyen, että "mitä v....?" ja lähti pois.  Iisa kyllä leikkii muutenkin sinnikkäästi ja muristen vetoleikkejä kanssani. Taitaa tyttö alkaa olla kotiutunut, kun vaikuttaa entistä villimmältä ja kokeilee hampaitaan vähän joka paikkaan  (tosin kyllä myös uskoo kieltoja, vaikka yrittääkin sitten joskus myöhemmin uudestaan).