Eli ulkona tuli nähtyä taas Seppoa.  Ei Iisa ihan niin maata pitkin mennyt kuin viimeksi, mutta hyvin nöyränä oli kuitenkin. Jonkun verran taas juoksivat yhdessä, mutta Iisan mielestä Sepon omistaja oli paljon kivempi kuin itse Seppo-koira. No, Seppo on mukava koira, ja pääasia, että tuli sattumaltakin nähtyä. Aidan kanssa on kuitenkin maailman paras painia, ja vielä niin, että ääntä lähtee molemmiltakin välillä. Tosin Aida osaa leikkiä myös hiljaa ja oikeasti painia ja leikillään näykkiä, mitä ei ole varsinaisesti tehnyt vielä kenenkään muun koiran kanssa aikuisena! Iisa nykyään tykkää erityisen paljon venyttää Aidan kaulanahkaa roikkumalla siinä hampaillaan. Aidaa se ei tunnu haittaavan, se taas mielellään pureskelee Iisan korvia.

Tänään ollaan tehty jonkun verran taas samoja harjoituksia kuin menneinä päivinäkin. Pillistä istuminen menee ihan hyvin, mutta harjoitteluasteella se on vielä. Tänään Iisa ulkona istui pillistä ja käsimerkistä + sanasta metrin parin päässä ja istui paikoillaan kunnes tulin palkkaamaan. OHO!  Vielä kuitenkin olemme harjoittelemassa tätä ihan lyhyen matkan päässä. Katselin muuten vähän pentunäyttelykalenteria vuoden lopulle. Harmi kyllä näyttää siltä, ettei meillä ole mahdollisuuksia ainakaan yksin lähteä minnekään.  Helsingissä olisi ollut mukava näyttely, mutta ryhmä 8 olisi sunnuntaipäivänä, eikä Kotkasta mene sunnuntaisin aikaisia aamujunia...  Meidän Lintukodon agileirikin on nyt vähän vaakalaudalla, kun en tiedä, saanko kyytiä. Muuten sitä voisikin lainata porukoiden autoa, mutta nuo lähtevät etelään, sekin vielä! Epistäää...! Olisi ollut kiva lähteä Messariin, jos edes siellä olisi ollut pentuluokka, mutta kun ei ole... Ja sinne en ainakaan Aidaa ilmoita, liian hintava H tulisi...