Viitaten otsikkoon: oli jo aikakin... tosin täällä on ukkonenkin jyrissyt vähän. Tässä on vähän kuulumisia ja tuoreita havaintoja :

Iisa on jostain syystä alkanut hyppimään ihan hirveesti. Se yrittää hyppiä sänkyyn ja pöydälle, jolloin aina käsken alas ja kehun. Eihän se toki vielä yletä sinne, mutta pian ylettää... Se hyppii myös kamalasti minua vasten, sitäkin yritän saada pois jättämällä sen huomiotta ja kehumalla sen istuessa / käsken istumaan ja kehun.

Menimme eilen joelle, ja Iisa meni ihan vapaahetoisesti itse Aidan mukana veteen (taas mahaan asti). Joten kyllä se siis vielä hiukan isompana uikin.

Iisa oli operoinut kännykkäni laturia, en ole huomannut yhtään, ja olin näköjään unohtanut sen sängyn alle. Laturi oli siis poikki. Onneksi Iisa ei saanut sähköiskua!  no joo, tyhmä minä.... mulla kun oli LG-merkkinen puhelin, ei ollut laturia helpoimmin saatavilla, ja kun sen löysi, maksoi se sen verran, joten päätin ostaa uuden puhelimen saman tien. Hyvä käyttää tätä siis "syynä"....

Eilen metsässä Iisa otti selvää pienestä muurahaispesästä. Sen turkki oli täynnä muurahaisia, joita nypin mitä kerkesin. Aikansa Iisa vikisi ja jopa urahteli turhautuneen kuuloisena ja rapsutteli ja nuoli tassujaan. Voi raukkaa.

Tänään Iisan jalka puolestaan juuttui pentuaitauksen kalterin väliin, ja Iisa kiljui niin suoraa huutoa, että minullakin sydän melkein hyppäsi ulos rinnasta! Pelkäsin jo että Aida satuttaa Iisaa oikeasti. Mutta ei... Iisan jalkaan ei sattunut yhtään, mutta pelästystään se varmasti huusi.

....mihinkähän tämänkin kanssa vielä oikein päädytään...??

Mutta, Iisa on ollut myös oikein oppivainen.

Ruokaa saadessaan se istumisen lisäksi osaa jo oikeasti pysyä paikalla vähän aikaa, tulee luokse (lähes aina) pillillä ja (joskus) sanallakin. Harjoittelin Iisan kanssa myös sellaista, että pidän namia nyrkissä. Iisa jaksaa sitkeästi purra ja nuolla kättäni, mutta on oppinut nyt katsomaan minuun saadakseen namin. Joten täällä-sanan alkeet Iisa osaa. Iisa kyllä hyvin ottaa nykyään minuun kontaktia namien avulla seisoessani.

Iisalla on ollut nyt matokuuri menossa, ja ensi viikolla siis rokotukset. Iisassa oli myös eka punkki, yök. Aidassakin niitä on ollut pari kappaletta tässä.

Ja voisin vielä mainita, että Iisan siskon, jonka piti tulla minulle alun alkaen (H. Aamun Säde) kuolinsyyksi on löydetty Evirassa ohutsuolen kiertymä. Tämähän on tietenkin harvinaista, mutta äärettömän vakavaa ja surullista. Suolen kiertymähän aiheuttaa kuolion suolistossa, ja nopeasti verenkiertohäiriön.  Joskus näinkin voi käydä, valitettavasti, vaikka järjettömältähän se tuntuu vähäsen vieläkin, pikku pennun kuolema.

No mutta minulla on kaksi hyvinvoivaa ja suloista koiraa kotona, joista muistan olla kiitollinen.